keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Rauhaa (oman pään sisällä) ja Ruisrockia (koko viikonloppu)

Rakas, rakas päiväkirja,

olen viime aikoina huomannut, että tää kesä tuntuu jotenkin erilaiselta, mutta ihan hyvällä tavalla. Vaikka onhan kaikki kesät erilaisia keskenään, mutta silti. Ehkä se fiilis johtuu siitä, että mulla on aika paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Sellaisiakin suunnitelmia, joita mulla ei koskaan ennen ole ollut ja joita mä en ole aikaisemmin juurikaan edes ajatellut, saati sitten lähtenyt toteuttamaan.

Oon vahvemmin kuin pitkään aikaan todennut ja tiedostanut, että mä tarvitsen muutosta, mutta eri asia on, millä tavoin se toteutuu. Nyt on vielä kaikki niin alkuvaiheessa, että turha lähteä jinxaamaan mitään. Lupaan tulla riehumaan sitten kun on jotain kerrottavaa.

Mulla on myös henkisesti itsenäisempi ja kokonaisempi olo kuin aikoihin. Ei sillä, että olisin ollut jotenkin tosi hajalla (onneksi en), mutta kun mä oon välillä vähän todella hankala tapaus, mitä tulee ihmissuhteisiin. Kun joku tuntuu niin kivalta ja mielenkiintoiselta tyypiltä, että se onnistuu tunkeutumaan jatkuvasti mun ajatuksiin, se ei sieltä yleensä hevillä lähde. Ei vaikka se olisi parempi mulle itsellenikin. Mutta nyt tuntuu vihdoin siltä, että mulla on mun omat ajatukset vihdoinkin suunnilleen sulassa sovussa keskenään ja pään sisällä jonkinlainen rauha ja se taas tuntuu äärimmäisen kivalta.

Päänsisäistä nirvanaa tuun tuskin koskaan saavuttamaan, mutta verrattuna esimerkiksi keväällä päässä pyörineeseen sekameteliristiaallokkoon, nyt aletaan olla paljon tyynemmillä vesillä.

Helpotuksen huokaus ja tyytyväinen hymy.

Seuraavaksi pitäisi pyrähtää kirjaston kautta kaupungille tekemään viime hetken festarihankintoja (lue: piilarineste loppui eilen illalla). Ja varmaan pakkaamisen aloittaminenkaan ei olisi mikään huono idea. Toisaalta multa löytyy laukusta tällä hetkellä kumpparit ja biksut, tarviinko mä muka jotain muuta?

Me lähdetään tosiaan kohti Turkua aikaisin huomenaamulla ja Ruissin parissa kuluukin sitten seuraavat viisi päivää. Mä en malta odottaa. Ruississa on aina ollut kivaa vaikka mä siellä tavallaan töissä oonkin. Myös tällä kertaa. Louna(s)-lavan (he he) huudeilla hääräilen, minä ja muut mahtavat tyypit. Ja jos nyt töiden takia joudun nukkumaan hotskussa teltan sijaan, niin voidaan yhdessä miettiä miten paljon asteikolla 1-10 se mua harmittaa? Oon kuitenkin varsinainen eräsissi, kröhöm. Ja onhan nyt hotelliaamupalat yksi maanpäällinen taivas. Niille ei koskaan pidä sanoa ei.

Sit mun pitäisi vielä lakata kynnet.

Niin joo ja tosiaan pakata. Onneksi osaan kuitenkin priorisoinnin jalon taidon. Kynnet ennen kaikkea.

Ai niin. Istuin eilen reilun tunnin auringossa meidän so called "kattopartsilla" lukemassa ja tänään aamulla huomasin, että dekoltee helottaa kauniin punertavana. Siihen ei onneksi satu, joten se ei (ehkä) oo palanut, mutta siis terve. Mä istuin ulkona kuitenkin yhden ainoan tunnin. Ei taida tää mun iho olla ihan niin auringonkestävä kuin mä oon aina kuvitellut. Pitää olla jatkossa tarkempi, ei nimittäin paljon mitkään melanooma-hommat kiinnostele. Mielummin oon kalpea ja terveihoinen kuin paahtunut melanoomamimmi. Vaikka koenkin että päivetys sopii mulle.

Nyt meen lotraamaan sen aurinkorasvan kanssa.

Ja bailaan pari biisiä. Ihan vaan koska kesä ja Ruisrock ja aurinko ja yks onnellinen tyttö.

xx,

Anna




2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Pidä hauskaa :) Musiikki, kesä ja ihmiset on aina hyvä yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne todellakin on hyvä yhdistelmä, taas se tuli todistettua!

      Poista