lauantai 19. toukokuuta 2012

asiaa otsahiuksista, elämästä ja Starbucksista

Heip ja terkkuja raiteilta!

Mä päätin tossa varmaan kuukausi takaperin, että mun otsiksen poiskasvatus alkaa virallisesti n-y-t. Tosin heti sen jälkeen tajusin, että dammit, pikkuveljen ylppärijuhlat on tossa kuukauden päästä. Haluisin antaa tän kasvaa nyt, että se ois edes kesän lopulla jo enemmän sivuotsis/sen saisi jotenkin pois silmiltä ja naamalta. Mutta noi juhlat. Nojoo, pitää tsekkailla, josko keksin näille (lue: Sofia taikoo, kröhöm) jonkun upeen kampauksen, jolloin nää (siihen mennessä takuuvarmasti) ylikasvaneet haituvat ei peittäisi mun silmiä.

Nyt meneillään on just se ärsyttävä vaihe, kun otsis roikkuu silmillä ja sitä on superhankala saada kiinni sillee kivan näkösesti. Joudun laittamaan sen sivuun sellasille pienille "hippi"pyörityksille koska en osaa tehdä niistä sellasta lettiä. Mutta oli letti tai pyöritys, se ei oo yhtään mun näköstä. On tää elämä niin rankkaa.

(Vaihtoehtoisesti laitan otsiksen ylös kiinni pinneillä, joka taas on paljon enemmän mun näköistä. Että se siitä rankasta elämästä, hahhah. Mut en kestä miten paljon voi pieni ihminen fiilailla sitä että kohta on taas "pelkät" pitkät hiukset. Mä nimittäin fiilailen sitä ihan käsittämättömän paljon. Tällee jo about viisi kuukautta etukäteen. Sit haluisin myös tosi paljon kampaajalle.)



Töissä on tällä hetkellä aikamoista hulinaa, mutta sujuu siis superhyvin, ei kerrassaan mitään valittamista.

Pääsykoeopiskelu sitten taas on tarina erikseen. Loppukoe meni suunnilleen yhtä hyvin kuin lukion ekalla eka pitkän matikan kurssikoe. Jonka siis reputin ja jouduin uusimaan. Simulaatiopääsykoe meni onneksi vähän paremmin (tulokset ei toisaalta vielä tullu...) Motivaatio on viime päivinä ollut vähän hukassa (mun aivot on kesälomalla kuukauden liian aikasin), mutta nyt otan vaan itseäni niskasta kiinni. Anna, you can do it!



Ai joo ja sain parikolme viikkoa sitten kuulla, että yhden mun parhaan ystävän isä meni ja osti lomakämpän Turkin Alanyasta. Löytyy vierestä meri ja talosta uima-allas ja kuntosali. Ai ai ai. Me ollaan jo lähes varattu matkat. Tää ratkaisi mun "haluun kesällä aurinkolomalle, mutta minne ja kenen kanssa?" -ongelman.

Paitsi että halvimmat lennot mitä ollaan löydetty on n. 350e per nassu. Ja kuitenkin useempi lomasivusto tarjoaa pakettimatkoja "Turkkiin 225e". Öö. Miten voi millään maailman logiikalla olla mahdollista että pelkät lennot on kalliimmat ku lennot + hotla? Ei ummarra.




Lisäksi tässä on ollut yhtä sun toista (mun osalta alkoholitonta) grilli-iltamaa sun muuta "uu mennääks Caruseliin kahville ku ei olla ikinä käyty siellä?" -treffiä ihanassa ystäväseurassa. Seuraan myös tiukasti Leijonien etenemistä ja toivonkin maailman eniten, että huomenna voitettaisi se pronssi.

Sofia oli viime viikolla mun luona yökyläilemässä ja oltiin sen ja isin kanssa syömässä ja sit katsottiin matsi isin luona ja oli niin kivaa! Valvottiin tietty supermyöhään, mutta kerrankos sitä!




Kuten fiksuimmat ovat ehkä jo kuvista ehtineet päätellä, oon ehtinyt tällä viikolla käymään myös Helsinki-Vantaalle avatussa, Suomen ekassa Starbucksissa T:n kanssa. Se laittoi mulle maanantaina viestiä

"Hei huomen aukee Starbucks lentokentälle, aavistelenko tässä jotain Lontoon nostalgiointi -tapahtumaa!"

ja se oli menoa. TOTTAKAI me mentiin. Monien kavereiden oli käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että me ihan oikeasti mentiin lentokentälle vaan ja ainoastaan ton Starbucksin takia. Istuttiin siis 50 minsaa täpötäydessä ja todella kuumassa lentokenttäbussissa, jotta päästiin juomaan "ylikansallisen, ison, pahan pahan pahan yhtiön" (näin suurin osa mun kavereista kyseistä ketjua kuvailee) kahvia. Yes, that's us.

Happy face myös ilman meikkiä, just fiksatut
räpsyt pelastaa. Ja kädessä oleva Mocha Frapuccino. 

Tuomio ja johtopäätökset ensimmäisen vierailun perusteella: Oikein kiva. Henkilökunta oli ystävällistä ja fiilailin tosin paljon kun siellä oli töissä yksi natiivityttö! Suomeksi sanottuna siis tyttö, joka puhuu äidinkielenään englantia. Jäin tosin kaipailemaan niitä isoja, muhkeita nojatuoleja, mitä ainakin Stuttgartin kaikista Starbuckseista löytyi. Tää Starbucks oli paljon parempi kuin se yksi Lontoon, missä me käytiin kun oltiin siellä T:n kanssa vuosi sitten keväällä. En muista miksi, mutta muistan, että olin vähän pettynyt siihen. Ja ne kirjottaa sun nimen noihin mukeihin, mikä on musta kans aina ollu jotenkin tosi liikkistä! Ensi kerralla voisin maistaa ihan niiden kahvikahvia, siitä kun mulla ei nimittäin ole mitään kokemuksia. En Saksassakaan varmaan ikinä ostanut sieltä ihan tuikitavallista kahvia vaan aina jonkun erikoisjutun, tyyliä "yks latte rasvattomaan maitoon vaniljasiirapilla, kiitos". 

Junamatkaa vielä tunti jäljellä, taidan kuluttaa sen ehkä katsomalla uusimman GossipGirlin jakson, jonka siis missasin, koska olin unohtanut, että se alkaa jo maanantaina! Tiistai-iltana ihmettelin, että miksei telkku.comissa näy, että se tulee. Päivitin sivua useaan otteeseen ja olin ihan varma, että niille on sattunut joku virhe siellä. Hädissäni googlasin, että mitäs ihmettä ja karu totuus kävi ilmi: olin 24 tuntia myöhässä. Mutta onneksi on internet. 

Paitsi että en katsokaan, sitä kun ei Katsomosta näköjään löydy. Minä ja mun rankka elämä.

Ehkä otan sit päikkärit. Oikeasti tekisi mieli lakata kynnet, mutta ehkä säästän kanssamatkustajat asetonihöyryhuuruilta. 

Miksei mulla oo mitään kirjaa mukana? 

Eiku onhan mulla. Pääsykoekirja. JES. 

Junaterveisin,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti