sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Allt som är underbart



Tiedättekö sen fiiliksen, kun on vaan aivan yltäkylläisen onnellinen?

Mulla on ollut ihana viikonloppu. Perjantaina tein iltapäivään asti töitä kandin kanssa ja hoidin juoksevia asioita ja erästä omaa pientä proggista, joka toivottavasti ensi viikon aikana etenee sen verran, että voin intoilla siitä täälläkin. Illalla tapasin erästä vanhaa ystävää bissen merkeissä, mutta hipsin kuitenkin jo ennen puoltayötä nukkumaan poikaystävän viereen.

Lauantaiaamuna heräsin yhdeksän jälkeen, keitin kupillisen kahvia ja siivoilin hieman. Aurinko vilkutteli kaihtimien välistä. Päivä enteili pelkkää hyvää.

Kävellessäni kauppaan aurinko häikäisi silmiä, kirkkaasti mutta hellästi. Päätin ottaa kaiken irti pienestä ulkoilusta, enkä vaihtanut kadun varjoisalle puolelle. Ostin kaupasta mehuja ja tulppaanikimpun. Kassalla oli lämpimästi hymyilevä nainen, joka toivotti ihanaa viikonloppua. Matkalla kotiin oli pakko kävellä hitaammin, hengittää raitista kevätilmaa keuhkot täyteen ja imeä aurinkoa kaikkiin sielun syvimpiin sopukoihin asti.

Yhden jälkeen pieni joukko ystäviä saapui yksi kerrallaan. Oven avaus, lämmin rutistus, "tuu peremmälle, ihana nähdä!". Brunssipöytä oli katettu skagen toasteilla, skumpalla, hedelmillä, kahvilla, kolmella eri mehulla, juustoilla ja neljällä mulle kovin rakkaalla ihmisellä.

Puhuttiin vakavia, puhuttiin keveitä. Heitettiin huonoja vitsejä ja naurettiin sille, kuinka kukaan meistä ei lämmennyt suklaapatukka-juomalle. Välillä nojasin taaksepäin ja katselin onnellisena, kun ystäväni ja komeampi puoliskoni keskustelivat vilkkaasti keskenään. Sillä hetkellä en ajatellut kandia, en valmistumista, en tulevaisuuden haaveita. Sillä hetkellä mun elämässä kaikki oli siinä ja kaikki oli hyvin.

Kun ovi sulkeutui ilta-yhdentoista jälkeen ja istuin hetken itsekseni keitiön pöydän ääressä, ajattelin kuluneita vuosia, elämää ja sitä, että jos on mahdollista syntyä onnellisten tähtien alla, mulle on tainnut käydä just niin.

Muistan yöllä sanoneeni unisena poikaystävälle: "Noi tyypit mä haluaisin kutsua meidän häihin sitten joskus."

Tänään töissä oli aika kiire, mutta oma olo oli silti kovin rauhallinen. Puhuin kotimatkalla molempien vanhempieni kanssa ja myöhemmin intoiltiin poikaystävän kanssa tulevasta kesästä ja yhteisestä lomasta. Tehtiin suunnitelmia samalla kun mä keitin meille kahvia.

Mä olen niin onnellinen. Niin onnellinen, että haluaisin hukuttaa poikaystävän jatkuvasti suudelmiin ja rutistaa kaikkia ystäviäni niin lämpöisesti kuin vain pystyn. Haluaisin vaan jatkuvasti kikattaa ja nauraa ja hymyillä ja katsoa ihmisiä mun ympärillä rakkaudella. Niin onnellinen, etten voi kuin kiitollisena hämmästellä, miten hyvä elämä mulla on.

xx,

Anna

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti! <3

    Oot myös siitä onnellisessa asemassa, että sä näet kauneuden ympärilläsi ja ymmärrät, että onni on tässä ja nyt. Pienissäkin arjen asioissa. Se on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sanottu! Mä itse tosiaan koen, että elämä muuttuu paremmaksi, jos yrittää etsiä niitä pieniäkin onnen murusia, vaikka ei kerralla kokonaista keksiä saisikaan.

      Kiitos ihanasta kommentistasi, kaima! :)

      Poista
  2. Niin ihana tyttö olet, ja aivan ihana tää sun blogi! Mistä sä keksit positiivisia puolia joka asiaan? Itse olen hieman taipuvainen synkistelyyn ja tahtoisin oppia iloisemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja anteeksi että vastaan vasta nyt!

      Esitit hyvän kysymyksen ja mietiskelinkin tätä pienen tovin. Mä olen aina ollut aika positiivinen ja optimistinen, mutta mä myös aikoinani, ollessani hieman nuorempi, tein ihan tietoisen päätöksen siitä, että yritän aina kun vaan mahdollista nähdä asioiden valoisan puolen, olla mielummin iloinen kuin negistelevä. Mutta tää ei tietenkään tarkoita sitä, että ei ikinä saisi olla surullinen tai vaikkapa vihainen, tottakai saa olla jos siltä tuntuu. Mä olen nimittäin joskus nuorempana kokenut, etten voi näyttää itsestäni muuta kuin sen iloisen puolen, koska sellaisena ihmiset mut tuntee enkä saa tuottaa niille pettymystä. Mulla kesti kauan päästä irti tosta ja oonkin yrittänyt opetella hyväksymään kaikki omat tunteeni, myös ne "negatiivisiksi" mielletyt, koska ne on ihan yhtä oikeita ja tärkeitä tunteita kuin ne positiivisetkin. Tän kaiken pointtina siis se, ettei väkisin pakottamalla kannata yrittää olla yhtään mitään.

      Yhtenä syynä se tähän edellämainittuun päätökseen oli se, että mä uskon vahvasti Karman lakiin ja siihen, että omat ajatukset ja olemus vetää puoleen samankaltaisia ajatuksia, jolloin siis hyvät ja kauniit ajatukset vetää puoleensa lisää hyvää ja kaunista.

      Tää on toki tosi yksilöllistä, mutta esimerkiksi mua itseäni ilostuttaa tosi monet pienet ja ihan superarkiset asiat, joita myös ihan tietoisesti yritän ympäriltäni etsiä. Tänään esimerkiksi huomasin, että tänne Punavuoreen Fredrikintorille on jälleen auennut Lätty-kesäkahvila, joka on takuuvarma kesän merkki. Sitä pitää sellainen herttainen vanhempi mies kotikutoisine kahvikuppeineen. Mä tykkään myös katsella rakennuksia ja ihastella niitä. Alkukesän puiden kirkas vihreä hymyilyttää. Aina kun näen ja kuulen, että Keskuskadulla esiintyy katusoittaja, ilahdun. Niinpä sanoisin vain, että katsele ympärillesi, olet sitten kotona tai menossa jossain ja mieti, mikä näkemäsi asia ilahduttaa sua. Se voi olla ihan pienikin juttu, vaikka soma kahvikuppi tai lempikirja kirjahyllyssä. Kaunis vaate kaupan ikkunassa. Auringon ja varjon leikki. Vanhempi, josta näkee selvästi, miten paljon hän välittää sylissä olevasta jälkeläisestään. Itselle rakkaan ihmisen hymy. Mikään asia ei ole liian pieni, etteikö se voisi tehdä iloiseksi. Mä uskon, että ajan mittaan huomaat kivoja asioita enemmän ja enemmän, jolloin on myös ehkä tietyllä tapaa "helpompi" olla iloinen, jos ymmärrät mitä yritän sanoa.

      En toki tunne sua, mutta toivon, että et myöskään syyllistä itseäsi synkistelystä. Vaikka sitä ei välttämättä kovin paljon täällä blogissa näykään, en mäkään aina ole iloinen tai hyvällä tuulella. Joskus elämä kaataa kuravettä niskaan tai on vaan yksinkertaisesti huono päivä. Ja se on ihan okei. Ihmisiähän me kaikki kuitenkin vaan ollaan, koko laajoine tunneskaaloinemme.

      Mä en tiedä oliko tässä mitään järkeä tai oliko tästä sulle mitään hyötyä, mutta mä toivon niin!

      Ihanaa ja aurinkoista kesän jatkoa!

      Ja P.S., kiitos ihan tosi paljon sun kauniista sanoista, tosi ihanasti sanottu! Tulin sun sanoista tosi iloiseksi :) Ja sun kommentti kirvoitti mussa postausideankin!

      Poista