maanantai 15. syyskuuta 2014

Happiness is in the air

(Mun pitäisi oikeasti tehdä vähän koulujuttuja, mutta tulin hetkeksi tänne blågåsfääriin fiilistelemään. Vaikka oon ihan hippasen innostuneen kauhuissani/kauhistuneen innoissani siitä, kuinka suuren opiskelu-palan oon nyt haukannut, tuntuu IHANALTA sanoa, että pitää "tehdä koulujuttuja".)

Mulla oli ihana viikonloppu. Pääsin eroon lauantain työvuorosta ja sen kunniaksi siivosin koko perjantai-illan. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta siitä on aika monta viikkoa, kun oon viimeksi ollut lauantain vapaalla JA viettänyt sen kotona Helsingissä.

Niinpä perjantai-iltana (jolloin muuten kärsin myös aika kovasta Lontoo-ikävästä) laitoin koneelta soimaan englantilaisen lemppariradiokanavani, London's Heartin, vedin abihupparin ja shortsit jalkaan ja tukan sotkunutturalle tarkoituksenani siivota.

"JK and Lucy, getting you home" -ohjelma virtasi radioaalloilla paraikaa ja vaikka fyysisesti olinkin kotona Helsingissä, viime perjantaina mun sydän oli vahvasti Lontoossa.

Uskomatonta, että siitä on jo vuosi kun mä lähdin Helsingistä. Voi rakas Lontoo.

Onneksi voin edes tehdä pikaisia pyrähdyksiä sinne radion välityksellä. Lontoossa asuessani ajoin paljon autoa, joten myös radiota tuli kuunneltua paljon. Ja etenkin Heart-kanavaan liittyy paljon lämpimiä muistoja.

Kun arkiaamuisin vietyäni lapset kouluun ajelin joskus pidempiä reittejä ihan vain koska nautin ajamisesta ja Etelä-Lontoon kauniista esikaupunkialueista. Kun iltapäivisin ajoin treffaamaan rakkaita kansainvälisiä tyttöystäviäni. Ja se eräs kerta kun ajoin hakemaan rakasta ystävääni Croydonin rautatieasemalta, jossa en ollut koskaan ennen käynyt ja kun ajettiin yhdessä pimeällä takaisin mun Lontoon-kotiin.

JK and Lucy did get me home back then and they still do.

Viime perjantaina radiosta soi mm. Rihannan Please Don't Stop The Music. Kerrassaan mieletön kappale, ainakin monen vuoden tauon jälkeen kuultuna. Kylmä cokis-pullo kädessäni tanssin ja lauloin siivosin musiikin tahtiin, fiilistelin rakasta brittiaksenttia ja paikallisia uutisia (M25-tiellä oli taas vaihteeksi ruuhkaa. Jotkut asiat eivät koskaan muutu).

Siinä sivussa imuroin, pyyhin pölyjä, pesin lattiat ja kirsikkana kakun päällä, siivosin mun uunin alustan. Siirsin uunia ja, kiitos turhan vilkkaan mielikuvitukseni, olin aivan varma, että kohtaan vähintään pienen ötökkäpesän (vaikka mulla ei edes ole mitään öttiäisiä sisällä. Mutta jostain syystä olin silti aivan varma, että niitä löytyisi uunin alta).

No ei löytynyt. Vanhoja hammastikkuja sen sijaan löytyi. Ja paljon pölyä.

Kymmeneltä illalla rojahdin sohvalle ja nuuskuttelin tyytyväisenä puhtauden tuoksua. Ehdin jo nauraa itselleni, että kylläpäs sitä on iän myötä heittäydytty villeiksi kun perjantai-iltakin kuluu siivotessa, mutta oikeastaan olin vain tyytyväinen.

Siinä samassa puhelin kuitenkin tärisi viestin merkiksi ja vain hetkeä myöhemmin olinkin Putte'sissa hyvän ystävän kanssa myöhäisellä ex tempore "pizza plus viini plus diipit keskustelut on parasta" -illallisella.

Olin entistä tyytyväisempi.

Lauantaiaamuna heräsin, join kahvia ja katselin ulkona paistavaa aurinkoa lähettäen kiitollisia terveisiä sääukolle, olinhan suuntaamassa retkelle ulos!

Mun ollut jo monen kesän ajan tarkoitus käydä Korkeasaaressa, mutta jotenkin ei ole vain tullut mentyä. Ja vihdoin, vihdoinkin pääsin sinne!

Matkalla kotoa Steissille kuuntelin Eppu Normaalia ja etenkin kappale "Vuonna -85" kosketti taas kerran mua syvästi. Kuuntelen sitä harvoin, mutta jotenkin se aina onnistuu soimaan juuri oikealla hetkellä. Näin kävi myös lauantaina.

elämäni oli tylsää niin/
sitä tylsyyttä katselin silmät kii/
silmäni avasin ja maailman näin/ 
maailmaani katsomaan jäin

Ton kohdan soidessa mä seisoin Bulevardin spora-pysäkillä ja melkein pyyhin kyyneleitä silmäkulmista. Mä edelleenkin välillä vaan havahdun siihen, kuinka ylitsevuotavan kaunista ja hyvää elämä on ja joka ikinen kerta se saa mun sydämen pakahtumaan ilosta ja onnesta.

Lauantaina havahtuminen elämän hienoudesta alkoi siitä kun turistibussi ajoi mun ohitse. Bussi oli täynnä ihmisiä, jotka eivät ole mahdollisesti koskaan käyneet Helsingissä ja nyt hekin pääsivät näkemään Helsingin kaikessa kauneudessaan. Tulin siitä kovin iloiseksi. Lisäksi tajusin, jälleen kerran, että mulla on kuitenkin suurin osa asioista elämässäni kovin hyvin. Ja että edessä olisi päivä Korkeasaaressa parhaassa seurassa.

Oli aika helppoa hymyillä ja ihan vähän niiskuttaa itsekseen kaikkea sitä omalle kohdalle osunutta onnea.

Korkeasaaressakin oli ihanaa (vaikka välillä tuleekin paha mieli siitä että eläimet joutuvat elämään häkeissä. Mutta toisaalta lohduttaudun ajatuksella siitä, että jos eläintarhoja ei olisi, jotkut lajit olisivat jo kuolleet sukupuuttoon). Nähtiin kissaeläimiä ja pupuja ja kameleita ja peuroja ja peuran näköisiä bambieläimiä ja wallabeja ja karhuja, sekä pesu- että ruskea-moisia. Ainoa eläin, jota etsimisestä huolimatta ei nähty, oli lintutalon tilhi.

Kyllä vähäsen harmitti. Tulevan syksyn/talven tuorein tavoite onkin bongata tilhi luonnosta.

Nyt palaan niiden koulujuttujen pariin.

(Oikeasti mun tekisi mieli kirjoittaa että läksyjen pariin, mutta yliopistossa ei kuulemma saada läksyjä. Saadaan vaan tehtäviä ja projekteja ja deadlineja. Mutta kyllä noi musta ihan läksyiltä kuulostaa.)

xx,

Anna


6 kommenttia:

  1. Heh, kuulemma yliopisto ei myöskään ole koulu, mutta silti puhun koulusta edelleen, terkuin kohta maisteri. Läksyt tosin on muuttuneet laskareiksi (laskuharjoitukset, yleensä ei lasketa).

    Tsemppiä koulutielle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, siis taas yksi aloittelijan kämmi. Oon tosin aika varma, että myös mulle yliopisto/amk/mihin ikinä päädynkään tulee aina ja ikuisesti olemaan "koulu".

      Kiitos tsempistä ja onnea tulevasta maisterin tutkinnosta, vau!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mä teen tästä varmaan pikapuoliin oman postauksen, niin ei tuu turhan pitkää selitystä tähän :)

      Poista
  3. No mutta jopas sulla kuulostaa kivalta asiat! Korkeasaari on aina ihana, vaikka samat fiilikset kumauttelee takaraivossa. Onnea opintielle! Musta on niin huippua ettet ikinä lannistunut sen suhteen, vaikka tie sinne ei ollutkaan helpoin. Mutta löysit sen sun oman tavan, ihanaa! Kaikkea hyvää syksyysi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee ihana Lotta! Kivaa että säkin oot palannut takaisin virtuaalimaailmaan (myös postaustesi kanssa!) :)

      Ja kiitos ja kiitos! Ihanaa syksyä itsellesi myös kaunokainen<3

      Poista