sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tj 5 päivää ja jokunen tunti

Tässä hektisyyden määrässä, joka mun elämässä ja arjessa on viime aikoina vallinnut erittäin voimakkaasti, ei ole mitään järkeä. Mutta ei anneta sen haitata.

Vietin eilen viimeisen lauantai-iltani hetkeen Helsingissä ja etkoiltiin tyttöjen kanssa ensin Iguanassa (ne mansikkamargaritakannut on vaan something to die for!) ja loppuilta kului, tietenkin, Tavastialla. Mä kävin toivomassa enemmän biisejä kuin laki sallii ja biisitoiveiden kohokohtana oli ehdottomasti kun kävin kysymässä pojilta, kuultaisko me ehkä vielä Justinia ja jopa Sexyback.

"Mä soitan sen ihan kohta!"
-Justinia vai Sexybackin?
"Sexybackin."

Ja kun noin neljä minuuttia myöhemmin kuulin vessan ovelta kyseisen biisin alkutahdit, voi sitä riemunkiljahdusten määrää! Mä suorastaan syöksyin tanssilattialle ja hymy ylsi korvasta korvaan, vähintäänkin.

Meitä oli siellä pieni, mutta sitäkin rakkaampi porukka bailaamassa ja mun viimeinen lauantaini Helsingissä oli kovin onnistunut. Kun toiseksi viimeisenä kappaleena soi Pave Maijasen Lähtisitkö, jonkun olisi pitänyt olla kuvaamassa se, kun minä ja AH annettiin taas kerran palaa ja tanssittiin (ja huutolaulettiin, ah-niin-kauniisti) sen tahdissa. Ja viimeinen hidas oli sitten vaan liikaa meille molemmille. Tanssittiin sekin yhdessä (tietysti) ja jossain vaiheessa mua alkoi itkettää ja mä tunsin miten AH:kin nyyhkytti olkapäät täristen ja sitten itkettiin yhdessä. Tanssittiin ja itkettiin mun lähtöä, sitä että seuraavaan yhteiseen lauantaihin on hyvin pitkä aika, sitä ettei pian enää nähdä. Pyyhittiin toistemme kyyneleitä vielä valojenkin sytyttyä ja lopulta onnistuttiin taas hymyilemään. Mä kävin kiittämässä ja moikkaamassa poikia ja yhtä pokea, joka on aina mulle tosi mukava. Se lupasi pitää Tavastian pystyssä, toivotti hyvää reissua ja totesi, että "nähdään sitten tammikuussa".

AH:n lähdettyä jo kohti kotia mä onnistuin löytämään itselleni vahinkojatkopaikan yhden frendin luota. Jatkot sisälsivät mielettömiä keskusteluja mm. seuraavista aiheista: hipstarelli-app, hipsteriharrastukset, vippinä juhliminen ja (omakohtainen) toteamus siitä, ettei se oikeasti ole yhtään niin coolia kuin miltä se vaikuttaa ja mun bailuhistoriani.

Great times, great times.

Loppupäivä onkin kulunut osin ulkona nauttimassa auringosta, osin sisällä salaatin, kahvin ja Mulanin parissa. Kohta me mennään AH:n kanssa powerwalk-lenkille fiilistelemään tota kaunista iltaa.

Päivän kohokohta: mun avonaisesta ikkunastani kantautui äsken Daft Punkin Get Lucky, yksi mun kesän ultimatelempparibiiseistäni. Istuin tässä sohvalla, katselin ulos ja kuuntelin ko. biisiä. Mä rakastan näitä elämän pieniä onnen hetkiä.

Mun ajatukset hyppii vähän sinne sun tänne kun on kuitenkin sunnuntai ja vähän väsymystä päällä, eikä siis kannata ihmetellä jos tässä postauksessa ei ole oikein päätä taikka häntää.

xx,

Anna

4 kommenttia:

  1. Hehee, oon ilonen, kun great things happen to great people. Tai oikeestaanhan kyse ei oo siitä, vaan siitä, että oot laittanut asioita tapahtumaan! Jeeeee! Voin luvata, että Lontoo-aika tulee hurahtamaan ohi todella nopeasti, koska siellä tulee olemaan ihan sikasiistii!

    ps. mikä on hipstarelli-app? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hipstarelli-app on sellanen, jonka voit ladata puhelimeen ja kun laitat siihen appiin jonkun kuvan, se lisää kanttarelleja kuvaan. Siis ei kerrassaan mitään järkeä ja kuitenkin ehkä maailman hauskin juttu.

      Kaikelle muulle: jee! :)

      Poista
  2. Oikeesti luen sun blogii vaa aina sen takii ku oot nii ihana :D <3 Ihan samaa mieltä Hellun kaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ihana kun sanot noin kauniisti! <3

      Poista