Mä alan olla aika varma, että mä haluan ja tarvitsen valkoiset lyhytvartiset Converset. Multa puuttuu tällä hetkellä valkoiset "siistimmät" kävelykenkä-tyyppiset tapaukset ja jostain kummallisesta syystä Conssit ovat pyörineet mielessä jo pidemmän aikaa. Mä oon aina ajatellut, etten oo tennarityttöjä, en sitten lainkaan, mutta toisaalta, Conssit ei oo mitkä tahansa tennarit, ne on Converset.
Mutta mä oon vaan jotenkin aina ajatellut, että Conssit (ja tennarit) yleisesti viestii liikaa sellaisesta hipsterimäisestä/rokkimaisesta (ihan kengistä, muusta vaatetuksesta ja kenkien kantajasta riippuen) asenteesta, joista kumpaakaan en koe omakseni.
Mutta sitten tulivat valkoiset Conssit ja näyttää vähän siltä, että neiti "en todellakaan koskaan aio käyttää tennareita, ne ei todellakaan oo mun juttu" joutuu syömän sanansa.
Ou mai. Näköjään koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
Etenkään koska seuraavaksi ostoslistalla on reppu. Siis REPPU. Voi kyllä. Mä haluan repun. En tietenkään sellaista mitä jengi (ja allekirjoittanut myöskin) käytti yläasteella, vaan sellaisen kankaisen, vähän pyöreän mallisen, missä on pienet taskut ja "läppä" siinä yläosassa sulkemassa sitä reppua.
Tossa on kaksi mallia, joista tykkään. Kuositkin ovat ihan kivoja, mutta kumpikaan ei iske ihan satasella.
Musta olisi ihanaa, jos mun reppu olisi vaalea ja pitsinen. Vaihtoehtoisesti haluaisin siihen pitsin tilalle rusetin. (Tai useamman!) Mun repun pitää olla söpö, mutta ei ylimakea. Yksinkertainen ja kaunis. Ja soisin sen olevan klassinen. Tai niin klassinen kuin reppu nyt vaan ikinä voi olla. Inkkarikuosit ja -kuviot jätän suosiolla muille.
Voisin käyttää mun reppua Flowssa tai niinä päivinä kun haluan heittäytyä vähän epä-Annamaiseksi. Tai kun haluan tasapainottaa neule + helmet -comboa jollain. Mua voitaisiin kutsua "tytöksi, jolla on pitsireppu".
Ihanaa.
Lisäksi mä haaveilen vaaleasta suurehkosta ja kauniista lierihatusta, jota koristaisi silkkinauha. Sellaisesta, joka pysyy mallissaan ja joka olisi kaunis ja joka tulee mieleen kun ajattelee Audrey Hepburnia ja ihmisiä pukeutuneina ravikisoihin. (Ulkomailla jonkin sortin ravikisat ovat käsittääkseni vähän eri kaliiberia kuin täkäläiset Vermon ravit. Vermoa yhtään väheksymättä.)
Mä tarvitsen kauniin hatun. Mulla olisi se päässä ja aurinkolasit silmillä ja mä vaan liihottaa liitelisin ympäri Helsingin katuja ja tervehtisin ystäviäni poskisuudelmin ja käyttäisin sanoja "oui" ja "moi".
Mä olenkin aina ollut sitä mieltä, että mussa asuu pieni ranskatar.
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti