Rakas Suomi

Tämä taitaa olla itselleni toinen itsenäisyyspäivä, jonka vietän ulkomailla.

Vaikka elänkin ihan vaan täällä naapurissa Svea-mamman hoivissa, eikä kulttuuri sikäli eroa koti-Suomesta, on kuitenkin tullut tavattua ihmisiä ympäri maailmaa ja sitä kautta on tullut usein ajatelleeksi, että millaista kuvaa sitä itse antaa Suomesta. Etenkin kun koen, että se sellainen "suomalaiset on ujoja ja äksyjä ja saatanan kylmäkin täällä on ja pimeää ympäri vuoden" -esittelytapa alkaa hiljalleen väistyä.

Kaikki tapaamani ihmiset, ovat he sitten Brasiliasta, Kanarian saarilta tai Saksasta, ovat lähtökohtaisesti suhtautuneet Suomeen hyvin positiivisesti, mikä jaksaa joka ikinen kerta ilahduttaa suuresti.

Niinpä itsenäisyyspäivän kunniaksi pohdin, mistä asioista tykkään itse puhua, kun puhun Suomesta ulkomaalaisille ystävilleni.

Kerron valoisista, lämpimistä kesäöistä, jolloin olo kuin linnunmaidossa kylpevällä.

Kerron kuinka pulla ja korvapuusti ovat lähes kansallisaarteitamme. Ja käsken kuuntelijan aina maistaa, jos hän koskaan vierailee Suomessa.

Hymyillen kerron kotikaupunkini jatkuvasta kehityksestä ja kuvailen sitä, miten kaunista siellä on. Miten meillä on vieri vieressä klassista ja modernia arkkitehtuuria, sulassa sovussa.

Kerron puhtaasta ilmasta. Avuliaista ja rehellisistä ihmisistä.

Kerron hiljaisuudesta, jonka voi kokea vain talvisessa lumisateessa, jopa keskellä hälisevää kaupunkia.

Että minun ei tarvitse pelätä kävellessäni öisin kotikaupunkini kaduilla.

Miltä tuoksuu meri Helsingin eteläisimmässä kolkassa.

Että meillä juodaan kahvia eniten maailmassa ja kaltaiseni kahvihifistelijäkin iloitsee siitä, että jopa kaikkein syrjäisimmässäkin pikkukioskissa tarjoillaan aina oikeaa kahvia, eikä koskaan tarvitse tyytyä pikakahviin. Kunnon kahvi on kuitenkin kunnon kahvia, vaikka maku ei aina ehkä ihan miellytäkään. (Saan edelleen väristyksiä Puolaa ja sen pikakahvikulttuuria ajatellessani.)

Kerron, että astiankuivauskaappi on suomalainen keksintö, jonka pitäisi olla pakollinen kaikkialla (myös täällä Ruotsissa) ja kuinka Suomessa keksittiin myös ne pussilakanoiden pienet aukot, joihin saa kädet ja joiden avulla voi vetää peiton pussilakanan sisään helposti ja vaivattomasti.

Että meillä on ihan hyväksyttävää olla hiljaa, jos siltä tuntuu.

Kerron, että vaikka kotimaani ei olekaan täydellinen, en silti olisi halunnut syntyä minnekään muualle.

Hyvää 99-vuotissyntymäpäivää, rakas Suomi!

xx,

Anna