2016 pähkinänkuoressa

Vuosi 2016 on ollut hyvä vuosi. Paikoin haastava, mutta yhtä kaikki kovin onnellinen.

Sain torstaina Punavuoren asuntoni avaimet ja olenkin eilen ja tänään oikeastaan vain siivonnut täällä. Purkanut matkalaukkuja ja muuttolaatikoita ja pala palalta koonnut asuntoa taas itseni näköiseksi. On ihanaa olla kotona. Laatikoita on edelleen neljä varastossa, mutta niiden purkaminen jääköön ensi vuoteen. Aluksi iski pieni ahdistus keskeneräisestä kodista vuoden vaihtuessa, mutta käänsin ajatusmallin päälaelleen ja kuten siskollenikin eilen selitin,

"mun koti on niin kuin mun elämä. Kesken, koska milloin elämä muka on valmis, mutta just nyt hyvällä mallilla ja menossa oikeaan suuntaan."

Siskoa nauratti, mutta ajatus sai hyväksyvän nyökkäyksen.

Juuri nyt täällä on puhdasta ja siistiä. Jääkaapissa on pari pulloa kuohuvaa, juustoja ja, rumpujen pärinää, purkkicroissantteja! Iloitsin suunnattomasti kun niitä löytyi lähikaupastani. Ne olkoon vuoden ensimmäinen aamiainen.

Juhlin vuoden vaihtumista pienessä ystäväpiirissä tapas-nyyttärien äärellä. Luvassa on, no niitä tapaksia ja vähän kuplajuomaa. Myös sana "tähtisädetikut" on mainittu.

Vuodenvaihde on myös perinteisesti sitä aikaa, kun tarkastellaan mennyttä vuotta ja kaikkea sitä, mitä siitä onkaan jäänyt käpälään. Kuluneena vuonna olenkin oppinut

muun muassa sen, että apua saa yleensä aina, jos vain uskaltaa pyytää.

Jääkaapissa oleva samppanjapullo ei koskaan mene hukkaan.

Kuuntele intuitiota. Se usein tietää oikean suunnan jo silloin, kun itse vasta näet risteyksen edessäsi.

Luovu niistä, jotka eivät tunnu hyvältä. Tavaroista, huonekaluista, tottumuksista, vaatteista ja ihmissuhteista.

Kerro tunteistasi. Jos jokin asia vaivaa, on parempi sanoa siitä heti kuin jäädä odottelemaan, josko se vaikka haihtuisi pois mielestä. Mieltä vaivaavat asiat eivät nimittäin kovin usein noin vaan katoa. Eikä toisen ihmisen voi olettaa olevan ajatustenlukija.

Ilman puhelinta ja jatkuvaa sosiaalisen median kyttäämistä pärjää yllättävän kauan.

Opin, että parasta ja pahinta elämässä on sen arvaamattomuus. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä kaikkea on vielä edessäpäin.

Että kaikesta huolimatta maailmassa on vielä paljon hyvää.

Katso eteenpäin, koska se on ainoa mahdollinen suunta on eteenpäin.

***

Vuoden vaihtuminen saa mun varpaat kipristelemään ja suupielet kaartumaan ylöspäin. Uusi tuleva vuosi! Niin paljon mahdollisuuksia, haaveita, unelmia toteutettavaksi ja uusia keksittäväksi! Niin paljon elämää elettäväksi. Niin paljon, mistä olla joka päivä kiitollinen. Niin paljon, mistä olla joka päivä onnellinen.

Ihanaa uutta vuotta 2017, kaikki te tyypit siellä!

xx,

Anna