perjantai 15. heinäkuuta 2016

Väsyttää


Mä olen just nyt aika loppu. Painettiin kollegan kanssa Ruississa neljän päivän aikana yhtä paljon duunia kuin mitä tavallisesti tehdään kahdessa viikossa eli yöunille ei jäänyt ihan hirveästi aikaa. Tähän olin toki valmistaunutkin, mutta väsymystä ei minkäänlainen henkinen valmistautuminenkaan vähennä, harmi vain. Kun maanantai-iltana saavuttiin sateiseen Helsinkiin ja raahasin pölyisen itseni ja tavarani kotiovesta sisään, ainoa toiveeni oli saada ruokaa ja nukkua kaksi viikkoa putkeen.

Niinpä tilattiin poikaystävän kanssa ruokaa kotiin ja katsottiin Netflixiä. Ikävä kyllä kahden viikon yöunet tai edes parin yön yöunet eivät ihan natsanneet. Palasin tiistaina normitöihin ja pari ensimmäistä yötä kotona nukuin levottomasti ja heräillen useita kertoja yössä, koska aivot kävivät niin ylikierroksilla. Voinette ehkä kuvitella, että aamulla peilistä ei ole katsonut maailman pirtein pikku-peipponen. Melkein kymmentuntisten työpäivien jälkeen en ole jaksanut kuin tulla kotiin, nukkua 45 minuutin pituiset päiväunet ja valvoa joitain tunteja voidakseni mennä kohta uudestaan näkemään levottomia unia.

Mä en muista koska viimeksi olisin ollut näin väsynyt. Eikä minä ja väsymys sovita ollenkaan yhteen. Mun hermot ovat kireällä ja tunteiden hallintakyky on pienen lapsen osaamisluokkaa. Eikä mikään ole turhauttavampaa kuin se, että vaikka kuinka haluaisi nukkua, ei vaan pysty. Hölmöt aivot.

Niinpä kun viime yönä nukuin jo näkemättä unia tai heräilemättä, teki aamulla mieli tanssia pienet voitontanssit.

Lisäksi enää kaksi työpäivää kesäloman alkuun! Ilmassa on ollut sellaista pientä "loma alkaa ihan just" -sekoilua, mutta annan sen itselleni anteeksi.

Kaksi työpäivää. I can do this.

Mutta onneksi kulunut viikko on ollut vähän muutakin kuin väsymystä. Ihania, piristäviä hetkiä viime päivinä ovat olleet mm.:

-ollessani Herkussa ostoksilla näin maailman suloisimman nelihenkisen perheen, jonka äiti odotti perheen kolmatta lasta. Joukkion ympärillä oli niin hyvä flow ja perhe vaikutti niin onnelliselta, etten voinut kuin hymyillä (ja laittaa poikaystävälle viestiä, että ehkä vielä joskus mekin ollaan tossa)
-kun näin, miten koiralle syötettiin pöydän alle lettuja, joita hän ensin epäillen nuuski ja lopulta mutusti tyytyväisenä
-kun poikaystävä saapui myöhään eilen illalla kotiin työmatkaltaan Lontoosta ja oli tuonut mulle tuliaisiksi pehmokoiran, jonka nimesimme Vilhelmiksi
-kun frendi linkkasi mulle Chvrchesin Nykin live-keikkavideon, joka aiheutti sen, että fiilistelin bändiä ja Flow-festareita useamman tunnin
-kun tajusin, taas kerran, miten huippuja työkavereita mulla on
-kun tässä keittiön pöydän ääressä istuessani ja ulos sateeseen tuijottaessani ymmärsin, että kaikesta huolimatta kaikki on oikeastaan ihan hyvin

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti