Tuesday mode

Hipsin anivarhain töihin lähteneen poikaystävän luota kotiin tossa puoli kymmeneltä ja ai vitsi kun raitis ulkoilma tuntui ihanan virkistävältä! Mä olen tosi huono aamuherääjä, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia saada itseäni ylös kahdeksalta ellen ole sopinut jotain tai ellen ole menossa töihin/luennolle. Ihan sama mihin aikaan menen nukkumaan, mutta klo 8-jotain alkavat herätykset ovat vaan tosi tuskallisia mulle. Yhdeksältä herääminen on jo paljon helpompaa. Ehkä se sitten on se mun kehon luontainen unirytmi/heräämisaika, mene ja tiedä.

Mulla olisi aika paljon kouluhommia, mutta tentteihin lukeminen ei rehellisesti sanottuna kiinnosta yhtään. Mulla on vielä rästissä kolme tenttiä ja kaksi esseetä, joista yksi tentti ja yksi esseepalautus ovat tosin "vasta" kesäkuun puolessä välissä. Roikkumaan jääneet hommat ovat suurimmaksi osaksi juuri niitä harvoja yliopiston pakkopulla-suorituksia, joita en mitä luultavimmin kävisi ellei olisi pakko.

Yritän kuitenkin tsempata! Hetki enää ja sitten edessä on ansaittu kesäloma!

Laitoin eilen asuntolahaun menemään Uppsalaan ja sain hommaan kulumaan yli kaksi tuntia, kun innostuin googlailemaan ja lueskelemaan Uppsalassa vaihdossa olleiden ihmisten blogeja. Kovin informatiivisia ne eivät olleet, mutta niiden kautta välittyi hyvin positiivinen fiilis Uppsalasta, mikä tietenkin ilahdutti allekirjoittanutta kovasti!

Kävin myös eilen illalla vanhassa lukiossani Kalliossa katsomassa pikkusiskon kouluproggista. En käy Kalliossa kovin usein, ehkä pari kertaa vuodessa nimenomaan katsomassa siellä opiskelevan siskon koulujuttuja. Mutta joka kerta Kallion ovista sisään astuminen ja jo ala-aulassa palloilu aiheuttavat valtavan nostalgiaryöpyn! Ei Kallio ollut täydellinen, mutta 16-vuotiaalle Annalle se oli paras mahdollinen paikka. Aika lienee ehkä kullannut muistoja, mutta minulle lukiovuodet olivat suurimmaksi osaksi mitä ihaninta aikaa. Suurin syy tähän ovat tosin ne ihmiset, jotka Kalliosta löysin. Kourallinen ihmisiä, jotka ovat edelleen läheisimpiä ystäviäni.

Joskus tulee mietittyä, miten pienestä moni asia elämässä on kiinni. Olisinko ikinä tutustunut yhteen rakkaimmista ystävistäni, jos emme olisi sattuneet tanssimaan wanhoissa peräkkäin? Olisinko koskaan päätynyt opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä, ellei eräs ystävistäni olisi kehottanut minua tutustumaan humanistisen tiedekunnan muuhun opintotarjontaan historian lisäksi?

Niin moni yksittäinen asia on oikeastaan monen asian summa. Mutta sattumaa ei ole mikään, sitä en suostu uskomaan. Mielestäni ei ole mahdollista, että niin moni asia loksahtaisi paikalleen sattumalta. 

"If it's meant to be, it will be."

Ihanaa ja toiveikasta tiistaita!

xx,

Anna