sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Se oma rakas (arki)


Olin aikeissa tulla kirjoittamaan Krakovan-matkastani ja ehkä jakamaan jokusen valokuvankin. Mutta kun avasin koneen, huomasin, että työpöydälle oli ilmestynyt uusi tekstitiedosto.

"Annalle.odt".

Tekstin tarkemman sisällön pidän omana tietonani, mutta se sai minut hymyilemään hyvin onnellisesti.

Tekstin takana oli, tietenkin, poikaystäväni. Hänen kirjoittamansa teksti sai minut kirjoittamaan tämän.



Palaan Puolan-matkaani tarkemmin, mutta tein matkalla kaksi huomiota:

1) kaupunkimatkustelu on yllättävän rankkaa (tai sitten olen erityisen lahjakas tekemään siitä rankkaa)

2) harva matkalla sattunut asia teki minut niin onnelliseksi kuin ajatus kotiinpalaamisesta ja ajatus siitä, että pian pääsen taas elämään sitä ihan tavallista arkista elämääni poikaystäväni kanssa.

Vaikka olimme reissussa vain viisi päivää, ehdin jo kaivata omaa vaatehuonettani, aamukahvin keittämistä, pyykin pesemistä ja yliopiston luentoja. Ikävöin kovasti myös poikaystävääni.

Ja vaikka matkustaminen on mukavaa ja hyvin avartavaa, olen huomannut reissuissa kaipaavani rutiineja. Krakovassa asuimme huoneistohostellissa, jossa ei ollut omaa keittiötä. Kuten voitte ehkä kuvitella, ei meillä ollut minkäänlaisia rutiineja tai vakiintuneita tapoja. Harvoin viidessä päivässä ehtii sellaisia muodostuakaan, ymmärränhän minä sen. Mutta siitä huolimatta kaipasin niitä.

Elän elämässäni hyvin onnellista vaihetta juuri nyt, ehkä siksi omasta arjesta "poistuminen" ei juurikaan pidemmän päälle houkuta. Ehkä olemme poikaystäväni kanssa edelleen siinä suhteen alkuhuumassa, mutta minusta on ihanaa kun saan herätä ja nukahtaa hänen vierestään. Kun juomme aamukahvia yhdessä ja katsomme How I Met Your Motheria. Kun tulen kotiin ja syömme yhdessä illallista, tai kuten nyt, odotan hänen tulevan kotiin, koska ostin meille yllätykseksi muutaman pääsiäismunan. Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa minun luonani. Ja se on minusta ihanaa. Minusta on ihanaa elää aivan tavallista arkea hänen kanssaan.


Lainatakseni poikaystävääni:

"Olet upea tyttö, jonka kanssa voi puhua taidetta tai politiikkaa, mutta sitten käydä yöllä katsomassa Memphis-räppiä, ihan kahdestaan."

Jos minun pitäisi tiivistää suhteemme yhteen lauseeseen, se yksi lause voisi hyvin olla ylläoleva, sillä voisin sanoa samaa myös poikaystävästäni. Hän kuuntelee kotimaista ug-räppiä, on sanavalmis, fiksu ja yhteiskunnallisesti hyvin valveutunut. Hän on kotonaan niin kauluspaidoissa kuin Jacques Cousteau -pipossakin.  Hän kuuntelee kun kerron Tuomiokirkon historiasta, ottaa kainaloon kun HIMYM saa minut itkemään ja ihastelee kanssani söpöjä eläimiä. Hänen kanssaan voin käydä sekä cocktail-tilaisuuksissa että epämääräisillä kellarikeikoilla. 

Ja hän tekee minut häkellyttävän onnelliseksi. Joka ikinen päivä.

xx,

Anna

4 kommenttia:

  1. Todella kauniisti kirjoitettu ja häkellyttävän rehellinen teksti, paljon onnea suhteeseenne! Ehkä seuraavan kerran lähdet matkalle yhdessä poikaystävän kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon! :) Ja joo, haaveissa on päästä piakkoin reissuun nimenomaan poikaystävän kanssa!

      Poista
  2. Aivan ihanasti kirjoitettu! Tällaset jutut saa mut ihan vaaleanpunaisiin pilviin. ❤︎ t. toivoton romantikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma, sä oot aina niin suloinen :) Ehkä joskus vielä jaan tänne tarinan siitä, miten me tavattiin, sekin on aika romanttinen juttu, vaikka itse sanonkin :D

      Poista