Vaikka rakastan Helsinkiä ja kaupunkielämää yli kaiken, sitä tuppaa välillä unohtumaan, minkälaisia helmiä löytyy kaupungin (lue: Kehä III:n, hehe) ulkopuolelta.
On äidin luota löytyvä koti, anoppila ja meidän suvun kesämökki, muutaman mainitakseni. Sitten on tietenkin syvä ihastuksen kohteeni, Turku. Tykästyin myös syksyllä Vaasaan. Lisäksi yksi paikka ylitse muiden on faijan landekoti, joka sijaitsee Saimaan rannalla. Kaupunki on lähellä, automatkan päässä, mutta itse talon ympäriltä löytyy naapuritalojen lisäksi vain vettä ja metsää. Ilma on ihan käsittämättömän raikasta ja ilmapiiri hyvin rauhoittava. Välillä tuntuu siltä kuin aika kuluisi hitaammin.
Landella vietetyt päivät ovat lomaa sanan kaikissa merkityksissä. Hälyinen kaupunki ja työkuviot unohtuvat kokonaan. Jaloissa pyörivä kissakaksikko tulee saapuessamme ovelle vastaan, eivätkä ne ole enää aikoihin säikkyneet meitä. Ne tunnistavat jo meidän äänet, tulevat eteiseen tarkastuskierrokselle "Ai, noi tuli. Oke." ja jatkavat sitten taas kissajuttujaan.
Talossa on järisyttävän paljon tilaa ja kesäisin takapihalla pelataan jännittäviä mölkyn mestaruuskisoja. Talvisin illat kuluvat lautapelin tai elokuvan äärellä. Sauna on lämpimänä ympäri vuoden.
Keittiön termarissa on lähes poikkeuksetta tuoretta kahvia ja villasukkia löytyy aina lainaksi.
Joskus me ajetaan kaupunkiin käveleskelemään ja juomaan torikahvit. Viime kerralla ollessamme torilla maistoin paikallista herkkua, omena-lörtsyä. Söisin muuten mielelläni uudelleen.
Lisäksi faijan landelle meno tarkoittaa usein paitsi hyvää ruokaa, myös pikkusisarusten tapaamista. Koitamme ajoittaa reissumme niin, että kaikki neljä pääsisimme paikalle. Ja koska sisarusparvemme on tällä hetkellä melko hajaantunut ympäri Suomea, osaan arvostaa yhdessä vietettyä aikaa entistä enemmän.
xx,
Anna
ps. kissakaksikon kuva on peräisin poikaystävän kuva-arkistoista, muut ovat siskon/omasta kamerasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti