Iloista viikon ensimmäistä päivää! Henkilökohtaisesti tosin vietän henkisesti jo/vasta (miten sen nyt ottaa) torstaita, koska mulla on pieni duuniputki takana ja huomisen vuoron jälkeen edessä häämöttää muutama vapaapäivä. Jotka tosin aion käyttää tehokkaasti tenttiin lukemiseen. Ja on mulla kaksi luentoakin. No mutta eipähän ole kuitenkaan töitä.
Mä oon luonteeltani vähän sellainen kausi-ihminen, enkä nyt puhu tv-sarjojen tuotantokausista, hehe. Mä "addiktoidun" tosi helposti kaikennäköiseen, mutta yhtä nopeasti nää hurahdukset yleensä myös menee ohi. Oon vähän ehkä sellainen tuuliviiri.
Tällä hetkellä olen hyvin addiktoitunut seuraaviin asioihin:
*Ensitreffit alttarilla
Kevään paras sarja, ei epäilystäkään. Itsehän ah-niin-avomielisenä urpona tyrmäsin ja haukuin sarjan pystyyn jo ennen sen alkamista kaikille ystävilleni, joiden kanssa asia tuli puheeksi. En voinut käsittää, miten jonkun mielestä homoavioliitot pilaavat avioliiton perimmäisen idean ja tämä sarja muka ei. Olin aivan vakuuttunut, että näemme telkkarissa vain surkean, julkisuushakuisen, huonolla maulla tehdyn reality-sarjan, enkä edes aloita, mitä ajattelin sarjaan hakeneista ja osallistuvista henkilöistä. (Vaikka en ehkä olekaan sitä perinteisintä kotirouva-tyyppiä, käsitteenä termi "avioliitto" on aina ollut mulle tosi iso asia. Mulle kihlaus ajatuksena on aina ollut lupaus avioliitosta ja naimisiin mennään, koska ollaan vakavissaan ja varmoja suhteesta ja halutaan viettää loppuelämä yhdessä. Jokainen toki tyylillään, mutta näin pyrin itse tulevaisuudessa toimimaan omassa elämässäni, jos noi asiat joskus tulevat ajankohtaisiksi.)
Ja kuinka kertakaikkisen väärässä olinkaan.
Sarja ehti alkaa ja pyöriä telkkarissa muutaman viikon, kun tapasin erään miespuolisen ystäväni safkailun merkeissä. Sarja tuli sattumalta puheeksi ja leukani loksahti melkein sijoiltaan, kun ystäväni hehkutti sarjaa ja ihmetteli, miksen mä ole katsonut sitä. Päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa sarjalle mahdollisuuden ja katsoin putkeen kaksi ensimmäistä jaksoa.
Ja voi elämä, miten kertakaikkisen ihana, pohdiskeleva ja lämminhenkinen sarja toi onkaan! Toki tyhmäkin tajuaa, että eihän naikkarihommat olisi oikeasti olleet mikään välttämättömyys, mutta sillä saadaan ihmiset puhumaan ja sarjalle julkisuutta. Mutta mutta. Sarjan tyypit ovat aitoja, vilpittömiä, fiksuja ja aivan tavallisia suomalaisia, jotka vain haluavat löytää rakkauden. Kukapa meistä ei haluaisi? Vaikka en itse seurustele, sarja kokonaisuudessaan ja etenkin asiantuntijoiden kommentit välissä antavat tosi paljon ajatuksen aihetta.
Toki välillä pistää aika kovasti silmään tietyt sarjan "toimintatavat", mutta tämä johtunee siitä, että on itse ollut mukana seuraamassa, miten reality-sarjaa tehdään. Ja tottakai mä ymmärrän, että täytyyhän jaksoissa "tapahtua" jotain.
Mä katson niin vähän telkkaria, että on ihanaa, että on taas edes yksi viikottainen tv-rutiini. Tiistai-illat, sohva, tv ja minä. Aah. Huomenna se taas tulee, jesjesjes!
In all shapes and sizes. Olen syönyt kokonaisen kauraleivän, pilvenpehmeitä kauratyynyjä, rapeita kaurapaloja. Parasta on, että kauraleivän kanssa riittää usein pelkkä voi, koska se on itsessään niin hyvää. Mua ihan totta vähän harmittaa niiden kaikkien ihmisten puolesta, jotka ei syö leipää ja jää tosta makuhermot räjäyttävästä herkusta paitsi.
*invisibobble-ponnari
Sain tän vanhaa puhelinjohtoa muistuttavan ponnarin siskoltani ja otin käyttöön, vaikka aluksi kelasinkin, että se on liian hölmön näköinen ja ei kai kukaan tollasta julkisella paikalla käytä? Ei toki, mäkin pelkästään päivittäin niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Mulla on piakkoin kampaaja ja aionkin kysyä asiantuntevaa mielipidettä tästä hittiponnarista, täähän kuulemma suojaa hiuksia tavallisia ponnareita paremmin. Mä olen joka tapauksessa vannoutunut käyttäjä. Tai ainakin aivopesty "tämä ei tuhoa hiuksiasi" käyttäjä.
*maailman helpoimmat kiharat, also known as THE pantakiharat
Sen jälkeen kun löysin internetin ulottuvuuksista puolivahingossa videon, jossa näytettiin miten simppelin kangaspannan avulla saa kieputettua tukan kiinni yöksi JA aamulla sulla on, budum!, kiharat, en ole tainnut edes vilkaista mun suoristusrautaan, joka aikaisemmin toimi mun kiharoiden luoja numero ykkösenä.
Mähän olen siis käytännössä maailman onnettomin poropeukalo, mitä tulee hiusten laittamiseen. Mulla on yksi tosi kiva kukkapanta ja mietin kauan viime kesänä (jolloin sen ostin), että miten jengi saa sen pysymään päässä. No juurikin tällä samalla kaavalla, kääntämällä sen tukan sinne pannan ympärille.
Tolla pantatrickillä kiharoita, niiden kokoa ja loivuutta on tosi helppo varioida. Mitä tiukemmin ja pienemmissä osissa tukkaa "kääntää" tonne pannan ympärille, sitä pienempää kiharaa.
Mä olen myyty.
Ekassa kuvassa meikkis panta päässä (rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että jos nukun toi panta päässä, nukun niin, että se menee mun otsan yli. Mä nimittäin koen, että silloin se pysyy varmemmin, eikä lähde valumaan päästä. Yllättävää kyllä, en kuitenkaan tohdi esiintyä sen näköisenä julkisilla paikoilla.) ja tokassa kuvassa, ta-ta-taa, valmiit kiharat.
Mulle kävi muuten melkein köpelösti kun säädin noita kuvia tähän. Yhtäkkiä kaikki teksti vaan katosi ja koko postaukseen jäi vain yksi noista kuvista sellaisena norsun kokoisena. Mulle ei ole vielä koskaan käynyt niin, että Blogger olisi vaan maagisesti kadottanut mun tekstin (kopkopkop!) ja meinasi pää hajota kun luulin, että pitäisi naputtaa koko teksti uusiksi. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta onneksi kaikki olikin tallessa.
Huomenna aion duunin jälkeen kipaista salille. Ärsyttää jotenkin tosi paljon, että just kun olin saanut sellasen hyvän "kolme kertaa viikossa" -treeniputken päälle, tuli viikko, jolloin tein lähes 10-tuntisia duunipäiviä ja olin aika paljon koulussa. Vaikka salilla käyminen on todella puhdistavaa ja energisoivaa, mulla ei vaan kertakaikkisesti ollut tarpeeksi jaksamista treenata kun jalkoja hapotti jo töistä lähtiessäkin ja kävinkin salilla vain kerran. Eikä siinä siis mitään, itseänihän varten mä treenaan, eikä yksi "huono" viikko maata kaada, ei todellakaan. Neitiä täällä ruudun takana vaan turhauttaa, kun omat suunnitelmat ei onnistukaan. Toisaalta tämänkin voi ajatella niin, että aika hyvin mulla on asiat, jos eniten menneeltä viikolta harmittaa vähäiset salikäynnit. Tää on varmaan niitä kuuluisia ekan maailman ongelmia, hehe.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikki!
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti