sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sunnuntai-tunnelmointia


En ehkä osaa sulle puhua /
jos annetaan ajan kulua /
mut kirjoitan susta lauluja /
vielä 2080-luvulla



Tänään autossa kun ajettiin sisarusten kanssa kotiin faijan luona vietetyn landeviikonlopun jälkeen, tää alkoi soida radiosta. Liikutuksen kyyneleet (moi combo nimeltä sunnuntai+väsymys) eivät olleet kaukana ja koitin vakuutella itselleni, etten muka tiennyt mistä liikutus johtui. Bullshit. Tiesin mä. 

Sitten kävin juomassa kahvia äidin luona, saavuin kotiin, juoksin duunipalaveriin ja nyt istun parhaan ystäväni sohvalla. Vaikka me molemmat näpytetään läppäreitä, me myös haikeillaan ja pohdiskellaan ja välillä myös huutonauretaan tässä sivussa. Itseämme ja elämää. Mut tää onkin hyvä just näin.

Tää on ollut ihana, levollinen viikonloppu, ihan perjantaiaamusta tähän sunnuntai-iltaan asti. Ja huomenna alkaa taas uusi viikko. Mulla on siitä kaikenkaikkiaan jotenkin tosi hyvä fiilis.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti