perjantai 31. lokakuuta 2014

TGIF


Ensinnäkin, iso kiitos ja aamen sun muut hoosiannat ja ylistykset sille yksinkertaiselle faktalle, että tänään on perjantai!

Mä en ole edes tehnyt täyttä työviikkoa, sillä olin töissä vain neljänä päivänä, mutta joko se on tää lyhyt valoisan aika tai sitten noi kouluhommat (joille olenkin tällä viikolla uhrannut neljä päivää), jotka on vetäneet mut ihan piippuun. Olen harvoin fyysisesti sillä tavalla kokonaisvaltaisen väsynyt, mutta tänään olen ollut ihan sippi. Pää toimii puolivaloilla, joten eipä ihme että tänään on jäänyt sormia ovenväliin ja tullut kohellettua muutenkin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu! Hurraa!

Taisin mainita jokin hetki takaperin, että menin ja hankin itselleni salijäsenyyden. Tosiaan, olen nyt yrittänyt vierailla siellä parina kertana viikossa ja on se vaan huikeen kivaa. Mä en ole ikinä harrastanut joukkuelajeja, joten tollanen itsenäinen urheilu sopii mulle mainiosti. Ja tietenkin on ihan mielettömän motivoivaa huomata, että jaksaa tehdä sarjat paremmin ja miten pikkuhiljaa urheilu alkaa näkyä kehossakin.

Vaikka en ole kilpaillut sen jälkeen kun lopetin kilpauinnin yläasteen jälkeen (tai no, satunnaisiin juoksutapahtumiin osallistumista lukuunottamatta), mä olen kuitenkin sen verran kilpailuhenkinen, että itseäni mun on pakko haastaa jollain tarpeeksi näkyvällä tasolla. Mietin pitkään, mikä olisi sellainen juttu, johon olisi treenattava tavoitteellisesti ja joka olisi kuitenkin realistinen. Ja sitten sen keksin!

Mun tämänhetkinen treenitavoite on saada yksi leuka. (Joustavana) aikarajana vuodenvaihde.

Oikeasti mun tavoite on saada useampikin, mutta yhdestä on aloitettava. Mä en muista koskaan pystyneeni vetämään edes yhtä oikeaa leukaa, joten tässäpä työsarkaa! Riemupäissäni soitin tietenkin faijalle, tuolle urheiluhullujen aatelialle, joka oli tosi innoissaan mun tavoitteesta ja oli vieläpä sitä mieltä, että kilpailuaikoinani olisin saanut varmaan useamman leuan, mutta ei vain tullut kokeiltua. (Faija myös muistutti, että olin kuitenkin tyttöjen top3:ssa, kun koulussa vedettiin liikkatunneilla luokkien kesken lihaskuntotestejä. Nyt on pakko brassailla sen verran, että noina aikoina mä päihitin noissa testeissä useimmat kunditkin, vaikka ulkoisesti muistutin lähinnä villivarsaa ohuine raajoineni kuin lihaksikasta urheilijaa. Hehe.)

Että katsotaan kuinka mun käy!


Pari hauskaa juttua männä viikolta:

*olen monen monituisena iltana taas pitkästä aikaa muistanut laulavan miespuolisen naapurini olemassaolon. Miekkonen asuu seinän takana ja vetelee välillä sellaisella tunteella kaiken maailman rakkausballadeja, että johan tässä seinänaapurikin liikuttuu! Toki vastapainoksi saan välillä todistaa myös eläytyvää Cheek-räppäystä. En tiedä kumpi huvittaa mua enemmän. Naapurit on kyllä hieno juttu.

*kävin keskiviikkona opiskelun merkeissä Kauniaisissa eli (suomenruotsalaisten) kavereiden kesken Granissa ja nyt on tehtävä tunnustus: kyseisenä päivänä astuin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisen kunnan rajojen sisäpuolelle! Grani oli pieni, tai siltä ainakin näytti kun bussi ajoi "keskustan" läpi. Ehkä ensi kerralla menen junalla, niin on jokin syy käpöstellä läheiselle ostarille ja katsella uteliaana ympärilleen.

Tänään töiden jälken ryntäsin kirjastoon, koska eilen illalla äidin kanssa jutellessani äiti kyseli viikonlopun suunnitelmiani ja kun vastasin hilpeästi viettäväni koko lauantain kirjastossa, äiti kysyi hiukan naurahtaen että "onks teillä siellä kaupungissa kirjastot auki vaikka on pyhäinpäivä?" FFFFF------. No eipä muuten ole. Ja mä olin niin laskenut sen varaan, että huomenna etsin lähdematskuja mun essee-tehtäviin. Niinpä vietin raivokkaat kaksi tuntia kirjastossa kirjoja etsiskellen. Kertonee jotain aivojen käymisestä puoliteholla, kun ihan paniikissa mietin, että ei hitsi, enhän mä millään ehdi näitä plärätä ja kirjoittaa muistiinpanoja kahdessa tunnissa ja olin jo vaipua epätoivoon. Kunnes alkoi raksuttaa: olen kirjastossa ja kirjaston pointtina on, että kirjoja saa LAINATA eli VIEDÄ KOTIIN. Saatoin vetää pienet helpottumistanssit eräässä kirjaston nurkassa ja tuliaisina toin kotiin noin miljoona kiloa painavan maailmanhistorian pikkujättiläisen. Kivaa ja kevyttä iltalukemista.

Laitoin just pussinuudelit valmistumaan ja seuraavaksi vedän maailman mukavimman kotihupparin niskaan, laitan tukan sotkunutturalle, otan hyvän asennon sohvannurkasta nuudelikulho vieressäni ja laitan pyörimään 12 Years a Slave -filkan. Olenkin halunnut nähdä sen jo pitkään.

I-ha-naa kun on perjantai. Kertakaikkisen ihanaa.

Hoppas alla får en jätterolig fredagskväll!

(Huomaatteko kuinka sujuvasti käytän ruotsia? Oon lähes svenska native-speaker. Kaksikielisyys, täältä tullaan!)

PhotoBooth-kuvat on parasta plus superia. Laatukin aina 5/5. Vähintään.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti