On sunnuntai (jos vaikka joku ei osannut otsikosta päätellä TAI on vajavainen mitä tulee englannin kielen osaamiseen, hehe) ja mä tulin just kotiin. Lapset oli yökylässä isovanhempiensa luona, joten mulla ja hostmamalla oli sekä hyvin rauhallinen ilta eilen että rauhallinen aamu tänään. Ihan mukavaa vaihtelua. Hostmama on itseasiassa hakemassa lapsia paraikaa kotiin.
Mä nukuin myöhään, söin kaikessa rauhassa aamiaista ja kulutin iltapäivän käveleskellen ympäriinsä tossa Crystal Palacessa, yhdessä meidän lähi-villagessa (miten ton voi suomentaa? Kylä tuntuu jotenkin oudolta, kun kyseessä on yhden asuinalueen "keskusta". Tai no, ehkä se kylä on ihan hyvä). Etsin itselleni lähikahvilaa, toistaiseksi tuloksetta. Vaeltelin ympäriinsä ja nappasin kahvin eräästä Bambino-nimisestä kahvila/sekatavarakaupasta. Hyvin mielenkiintoinen paikka (ja maailman ihanin nimi!), mutta ei muuten herättänyt mussa mitään suuria tunteita. Etsintä jatkukoon.
Mua harmittaa ihan vietävästi, että unohdin sen samperin kameran usb-piuhan Suomeen. Onneksi AH lupasi laittaa sen tulemaan postissa. Täällä on niin paljon asioita, joita kuvata ja yksi mun ehdottomista lempiasioista on näkymä Lontoon keskustaan tosta Crystal Palacen "keskustasta". Se on jotain ihan mielettömän kaunista. Tää mun asuinalueeni on tämmösen ison mäen päällä, jonka ansiota täältä näkee kauas aika lailla joka suuntaan. Mun ei tarvitsella kävellä kuin kymmenen minuuttia ja mä näen koko Lontoon.
Oon nyt jo täysin rakastunut, se on mun ikioma näköala ja joka kerta yhtä henkeäsalpaava. Sen katselu ja ihailu tänään teki mut hyvin onnelliseksi.
Ensi viikolla ajattelin vihdoin suunnistaa Lontoon keskustaan, koska en oo sinne vielä ehtinyt (alkuviikon palkkapäivä ei luonnollisesti vaikuta asiaan yhtään, kröhöm).
Nyt käyn vähän juoksemassa enkä toivottavasti eksy ihan niin pahasti kuin ekalla kerralla. Olin mä silloinkin about koko ajan kartalla, mutta juoksin vähän eri reittiä kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Ulkonakaan ei oo vielä pimeää, joten käyn nauttimassa vikoista auringonsäteistä.
Tää on ollut hyvä sunnuntai ja tänään tuli ensi kertaa todella sellainen olo, että jonain päivänä mä voin kutsua tätä paikkaa kodiksi ja todella tarkoittaa sitä.
xx,
Anna
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti