keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

aPod, voluumi 5432

Mulla olisi jotenkin paljon sanottavaa ja kerrottavaa ja asiaa.

Siitä, miten lähellä omat onnenkyyneleet oli kun onnistuin yllättämään rakkaan ystävän tämän syntymäpäivänä. Viime viikonloppuna läpikäydystä päänsisäisestä vuoristoradasta. Herkkistelystä. Tärisevästä nyyhkytyksestä joka sai alkunsa Gleen vikan jakson lopussa, mutta jonka syyt oli ihan muualla. Sen jälkeen tulleesta seesteisyyden fiiliksestä. Tunteesta, että vaikka mä en varmaan koskaan saa tietää miksi jotkut asiat menee niin kuin ne menee, kaikella tällä on jokin tarkoitus. Tosta auringonpaisteesta. Siitä huumaavasta onnen tunteesta kun kävelen ekaa kertaa reiskat silmillä töihin, popitan mun lempparibiisejä napit korvissa ja imen d-vitamiinia kultaisen valon muodossa. Tyyli-inspiraatiosta. Siitä, kun oon ihan fileissä mun päällä olevista vaatteista.

Mä haluaisin vaan läjäyttää ton kaiken tähän näppäimistölle. Ton ja paljon muuta. Mutta sen on nyt odotettava, joten mä laitan tähän biisin, jota oon kuunnellut paljon. Toi biisi on monesta syystä mulle merkityksellinen. Se soi yhden Iholla-jakson lopussa (lähes poikkeuksetta jakson lopussa soineet biisit on olleet niitä parhaimpia) ja koska toi bändi kaikkine biiseineen tuo mulle sekunnin sadasosassa mieleen yhden mun lempparitytön.

Ja onhan toi biisi nyt hyvä.




Paint my spirit gold.


Ai niin.

Viikon "karma knows best" -momentti:

Jäin viime viikolla liukuoven väliin (mä en edes tiedä miten se on mahdollista?) ja eilen löysin just ne beigekultaiset kimallebaltsut, joita oon ihaillut jo pitkään, alesta. Ja mun kokoa jäljellä tasan yksi pari. Karma surely knows how to make it up to me.

Noi balleriinat on ehkä kauneinta ikinä. Kesä tule jo.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti