perjantai 11. tammikuuta 2013

Annan ensimmäinen tatuointi

Hellou!

Kiva radiohiljaisuus taas, mutta on tullut juostua vähän joka paikassa. On vietetty tyttöjen iltateehetkiä, tyttöjen iltakakunsyöntihetkiä ja nyt vietän yhden naisen mustikkarahkansyöntihetkeä. Ja sit pitäisi käydä vielä töissäkin.

No mutta, viikon kohokohta mun pitää ehdottomasti jakaa!

Nimittäin...

Tiistaina nimittäin koitti vihdoin se päivä!

Päivä, jota oon odottanut pidempään kuin itsekään oon edes tiedostanut.

Päivä, jota jännitin ja odotin aivan järjettömän innoissani.

Päivä, jolloin mä otin mun ekan tatuoinnin.

Siellä se nyt on, mun oikeassa sisänilkassa. Se on niin kaunis ja täydellinen ja siro ja rakastan sitä koko ajan vaan enemmän. Miten oon edes osannut elää ilman sitä?

Se on vaan niin mua.

Sofia tuli erään ystävänsä kanssa mun henkiseksi tueksi (mutta koska odottelu kävi tylsäksi, ne otti uudet lävärit korvaan. Perus. Mun pikkusisko on ehkä hulluin spontaanein ikinä). Joskin selvisin oikein urheasti, en kiljunut / pyörtynyt / muuten seonnut. Mun tatuoija oli tosi rento ja asiantunteva, heitti läppää ja kyseli mun fiiliksiä. Ja oli tosi kärsivällinen. Kuvaa piti nimittäin muokata neljästi ennen kuin kelpuutin sen iholleni. Mutta mua ja mun toiveita kuunneltiin ja kunnioitettiin ja tuli tosi turvallinen fiilis. Eikä itse tatuoinnin teossa kestänyt kuin vajaa kymmenen minuuttia (tai niin mä uskoisin, en katsonut kelloa ja mullahan ei tunnetusti ole minkään valtakunnan ajantajua).

Muahan pelotti kamalasti ennen tatuointia, että entä jos mä säpsähdän sitä kipua niin paljon, että heilautan jalkaa ja homma menee plörinäksi. Kerroin tästä ja mulle vakuutettiin, ettei mitään hätää oo. Menin tuolille mukavaan makuuasentoon ja mun tatuoija vielä surautti poraa (onks sen surisevan tatuointiteräaseen nimi pora?) ja kertoi mulle, että nyt alotettais.

Mä en pilannut mitään säpsähtämällä (since en tosiaan säpsähtänyt), kuten mulle luvattiin.

Kipu oli tosi pientä ja siedettävää, vähän niin kuin parvi mehiläisiä olisi pörissyt ihon päällä. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että esimerkiksi bikinialueen sokerointi sattuu ekalla kerralla paljon enemmän kun toi.

Ja sitten se oli valmis.

Mun tekisi koko ajan kamalasti mieli paijata sitä (Anna, koita muistaa että se on vaan mustetta sun ihon sisällä, ei mikään koiranpentu), mutta en oo viitsinyt ettei se vaan tulehdu. Vilkuilen sitä jatkuvasti ja en millään meinaa uskoa, että siinä se nyt oikeasti on.

Se on tähti.


Kyseisellä kuvalla on mulle todella henkilökohtainen merkitys. Mä oon aina tykännyt tähdestä kuviona ja toi muistuttaa mua siitä, että mä oon oman elämäni tärkein henkilö, oman elämäni pääosan esittäjä, oman elämäni tähti. Minä, eikä kukaan muu.

(Ja ei, mua ei oikeastaan kiinnosta, että tähti on yksi yleisimmistä tatuoinneista tai että se on superkliseinen tai kulunut tai mitä tahansa. Mä halusin sen ja nyt se on osa mua, kliseisyyksineen kaikkineen päivineen.)

Mä en oo sitä tyyppiä, joka osaisi ottaa tatuoinnin vaan siistin kuvan takia. Mä en kuitenkaan lähde tollasta meininkiäkään tuomitsemaan, koska mun pari frendiä on ottanut jo muutaman tatuoinnin ihan vaan just koska "kuva oli niin makee". Ja on ne kyllä oikeasti makeita.

Sanoinko jo, että oon niin fiilareissa tosta pienestä mustekuviosta mun ihossa?

Jee!

Mitäköhän muuta mun viikkooni kuuluu?

-sain tossa jokin aika sitten vihdoin luettua läpi Fifty Shades of Grey -trilogian ja en oikeastaan ymmärrä, miksi jengi haukkuu sitä niin huonoksi. Olihan se kieli välillä vähän kömpelöä, mutta noin niin kuin muuten. Siis ihan perushömppäähän se on, menee mun luokittelussa samaan kastiin Himoshoppaajien ja Paholainen pukeutuu Pradaan -pokkareiden kanssa. Toki jos pitää tollasta hömppäkirjallisuutta huonona, niin sitten. Mä taas oon ihan hulluna pokkareihin.

-kävin myös ostamassa uuden rahapuun! Vanha tosiaan kuolla kupsahti kun ilmeisesti kastelin sitä liikaa (ihan vahingossa!) Sain onneksi hyvät hoito-ohjeet tolle uudelle: "anna sille vettä noin kerran kuukaudessa". Eipä siis ihme, ettei vanha kestänyt mun huolehtivissa käsissä. Tv. nim. "jokaviikkoinen kastelija" Toi uusi kasvi sen sijaan suorastaan kukoistaa!

-viikon pahin vastoinkäyminen koettiin, kun multa loppui Spotifysta minuutit! Ihan kamalaa. Mä en edes tiennyt, että ne voi loppua ja sitten yhtäkkiä se ohjelma ilmoittaa mulle, että "25 minuuttia jäljellä". Kuulemma ne minuutit palaa takaisin, mutta eipä oo ainakaan vielä näkynyt. Oon hyvin ei-iloinen. Joudunko mä nyt päivittämään Unlimitediin tai Premiumiin?

-en oo vieläkään saanut ostettua uutta kalenteria. Kallistun aika varmasti taas Ordning&Redan kalenteritarjonnan puoleen, mutta en osaa millään päättää, ostanko mustan vai valkoisen. Musta olisi helppo, ei sotkeentuisi, mutta kun se on niin musta. Valkoinen (tai itseasiassa läpinäkyvä muovinen, jonka eka sivu on valkoinen) olisi raikkaampi, mutta se taas sotkeentuu helpommin, eikä sitä löydy kovakantisena. On tää kuulkaa vaikeeta! Mun on pakko ostaa se asap, vanhasta loppui jo sivut ja inhottaa kun en voi selailla kalenteria ja kirjoittaa tärkeitä juttuja (kuten "80 päivää omiin synttäreihin" tai "Justin Bieberin keikka!!1!") ylös mihinkään.

-oon myös viime päivinä pohdiskellut kovasti tulevaisuuttani. Opiskeluvaihtoehtoja ja myös sitä, mitä teen, jos en vieläkään pääse opiskelemaan. Sen päätin, että jos ei minkään koulun ovet aukene, mä lähden ulkomaille. Mä en kestä viettää kolmatta välivuotta Suomessa, mun pää ei vaan kestä sitä. Tyttöjen mielestä mun ulkomaille lähtö ei kuulemma oo mikään vaihtoehto: "et sä voi mihinkään lähteä, sun on siis päästävä opiskelemaan, et sä voi jättää mua tänne". Mutta kyllä ne nyt vuoden ilman muakin pärjää. Jos siis joudun turvautumaan vaihtoehto B:hen.

Huomenna meen vielä töihin ja suuntaan suoraan töistä pikapyrähdykselle Rixbyhyn viettämään Sofian ja sen ystävättären yhteissynttäreitä. Tuun tosin yöksi takaisin Helsinkiin, sillä sunnuntaina oon luvannut auttaa T:tä sen muutossa. Siitäkin tulee vihdoin helsinkiläinen, jee!

Nyt meen puhdistamaan ja rasvaamaan mun tatuoinnin.

Terveisin,

musteläiskästä kevyesti seonnut Anna


2 kommenttia:

  1. Ui miten kiva tatska! Tykkään varsinki tosta merkityksestä sulle, ettei oo vaan kuva iholla.

    Spotifystä sen verran et mul on se Premium, ja siin on se plussa et se toimii sit puhelimessakin jos on älypuhelin :) Tosi kätsy, eikä se kymppi kuussa ihan hirveesti kirpase.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii kiitos! Mäkin pidän siitä kovasti (ei varmaan tekstistä käynyt ilmi?)

      Joo mä oonkin kelaillut tota Premiumia just ton puhelintoiminta-ominaisuuden takia, kun toi aifounikin löytyis. Ehkä mä voisin sijoittaa, ei tarvis sit enää nillittää loppuneista minuuteistakaan!

      Poista