miesten kanssa elämisen sietämätön v-ttusaatana

Saatanan miehet.

Mä en enää ikinä ikinä ikinä ikinä puhu yhdellekään kaksilahkeiselle. (Paitsi mun lempparipojille. Ja isille. Ja broidille.) Muista miehistä ei oo mitään muuta kuin haittaa, harmia ja sydänsuruja yleistä päänvaivaa.

Miksi tää on niin vaikeeta? MIKSIIIIIIIIII?

Vittan.

Ei oo taas mitään järkeä missään.

Taisin edellisessä postauksessa mainita jotain siitä, kuinka oon tavannut yhden tyypin ja tää on nyt aika jännittävää. Todella jännittävää indeed. Oon täydellisen pihalla siitä, missä mennään vai mennäänkö missään, että onko tässä nyt jotain vai ei.

Siis tää on ehkä niitä elämän hienoimpia hetkiä taas kun on vaan niin hemmetin epätietoinen yhtään mistään.

Samapa se. Heti kun mun kesäloma loppuu, pakkaan kamani, muutan luostariin ja alan nunnaksi. Ihan oikeesti. Siellä voisin vaikka opetella puutarhanhoitoa.

Terveisin nimimerkki
"sydämessä myllertää"

ps. aion kuluttaa loppuillan siihen, että katson kuusi tuntia kestävän, maailman parhaan Ylpeys ja Ennakkoluulo -minitvsarjan dvd:ltä. Siinä on hei Colin Firth Mr. Darcyna. Kuka muka muita miehiä edes kaipaa?

ps. Ruississa oli aivan tajuttoman mageen uskomattoman upeen kivaa. Palaan siihen aivan satavarmasti myöhemmin.