tiistai 24. heinäkuuta 2012

keikkalippu check ja sit kohti maaseutua

Heipsansaa!

Silmiä väsyttää mutta oon silti täynnä energiaa! Heräsin tänään aamulla hirmuaikaisin, koska piti käydä hakemassa about koko vuoden tärkein keikkalippu. Sen jälkeen hoidin vähän duuniasioita ja oon vaan hihitellyt, koska mulla on vielä melkein kolme viikkoa lomaa jäljellä. Kolme! AIAIAIAI kun tekee gutaa.

Nyt mun pitäisi pakata loppuun, koska mä lähden joksikin aikaa pois kaupungista. Ollaan äidin ja nuorimman pikkusiskon kanssa lähdössä pariksi päiväksi mökille Pohjanmaalle ja voi vitsi kun siellä olisi lämmin ja paistaisi aurinko (..keskiviikko ja +25, anyone?). Aion kuitenkin varautua ja käydä kirjastossa hakemassa jotain lukemista itselleni. Mulla on tällä hetkellä itseasiassa kaksi kirjaa kesken, mutta ne ei kuitenkaan riitä mihinkään.

Oon todella iloinen, että pääsen tuulettumaan ja vähäksi aikaa pois kaupungista. Oon tällä hetkellä nimittäin ajatusmaailmaltani aika sekaisin tän yhden tapauksen nimeltä X takia. Tää on niin vaikeeta. Tytöt on kaikki aika vahvasti sitä mieltä, että minkään (pari)suhteen alun ei pitäisi olla näin vaikeeta. Ja tää on. Tää on sydäntäraastavan, piinallisen vaikeeta. Mua oikeastaan ärsyttää, että tää on näin vaikeeta. (Toistinkohan nyt tarpeeksi sanaa "vaikeeta"? Hahah.) Tää tyyppi on täysi hulttio, välillä myös idiootti eikä lainkaan hyväksi mulle. Ja silti se osaa olla kuitenkin niin ihana, että välillä mua melkein pyörryttää. Koita nyt siinä sitten pysyä järkevänä.

Anyways. Annan koko jutun nyt olla. Poissa silmistä, poissa mielestä, eiks niin? Aion urheilla mökillä paljon ja syödä vielä vähän enemmän. Mulla on toi treenaaminen muutenkin nyt jäänyt, mutta nyt siihen tulee muutos. Saadaan vähän ryhtiä tähänkin naiseen.

Ja pikkusiskokin intoili jo, että me voitais käydä PowerParkissa (never been!), yay! Ja sit aion nukkua paljon, tässä univelan määrässä ei oo taas mitään järkeä.

Nyt voisin vaikka jatkaa tota pakkaamista. Mä ihan oikeesti tarviin sen weekend-bagin. Taas on varmaan neljä laukkua lähdössä mukaan kun ei tavarat vaan mahdu yhteen. En haluu edes ajatella miten pääsen noiden kanssa junaan ja Rixbyyn. Ja ei puhettakaan että jättäisin jotain kotiin, ikinä ei voi tietää, mitä haluaa laittaa päälleen (lue: mä niiiiiin pakkaan liikaa vaatteita mukaan. Taas vaihteeksi. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän, on mun motto about kaikkeen.)

Ihan kiva, että mökiltä löytyy jonkin sortin nettiyhteys. Se Ruissi-postauskin on vielä ihan vaiheessa. Ja äiti ja pikkusiskokin kävi sunnuntaina kääntymässä täällä mun luona, oli parasta. Ja tässä on ollut vähän kaikennäköistä muutakin. Ollaan oltu tyttöjen kanssa niin monena iltana ulkona ja jatkoilla ja jatkojen jatkoilla, että jotakuta voisi heikottaa ja mä oon ihan sekasin viikonpäivistä. Joudun oikeesti päivittäin miettimään ja tarkistamaan puhelimesta, mikä päivä tänään on (..tiistai? joo?). Mutta se sallittakoon lomailijalle.

Eipä tässä kai muuta. Tällästä perussekavaa settiä.

Ah mutta tietenkin. Se vuoden kiistatta tärkein lippuostos.

NO SYDÄN.


Haluaisin vaan laittaa tähän miljoona sydäntä, niin onnellinen oon tosta keikasta ja lipusta. Ja voin kertoo, etten ollut yksin jonottamassa noita lippuja. Myytiin kuulemma loppuun noin kymmenessä minuutissa. En epäile yhtään. Ja toi hinta, 145e, ei paljon mua hetkauttanut. Joo, onhan se paljon rahaa, mutta mä oon fanittanut Justinia niin kauan. Ja se on vaan rahaa. Numeroita tilillä, paperia lompakossa. Se ei mun maailmaa pyöritä.

Ja ihan kuin musta nyt olisi ollut edes miettimään, onko järkevää ostaa ton hintanen lippu. On. Tää on niitä asioita, joita ei tarvi kahdesti miettiä.

Jos se tekee mut onnelliseksi, se on hyvä päätös.

Terkuin,

Anna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti