onnellisen Annan synttärikarnevaalit

Väsynyt ja edelleen kipeä Miss Dagen Efter tässä moi!

Tusinan verran mun läheisiä ystäviä oli eilen täällä mun luona juhlimassa mun synttäreitä vähän näin jälkikäteen. Tarjosin vieraille yllärinä alkushotit (vaaleanpunaista Ufoa, jota ostin koska se maistui karkilta ja on niin söpön väristä! Taisin tosin olla ainoa, joka oli tota mieltä. Kuulemma aika makeeta sotkua.) ja sitten oli tietysti naposteltavaa. Sain tokan shotin jälkeen maailman parhaimman idean juoda uuden shotin joka kerta kun uusia vieraita saapui. Ehkä oli ihan hyvä, että vieraita tuli "vain" viidessä erässä. Terveisin nimimerkki "varpusen viinapää".

En tiedä mikä tän kuvan idea oli, mutta siinä ainakin näkyy mun
hopeinen kalansuomupaljettihame, joka ylläni juhlin synttäreitä.
Ja tämä(kin) kuva oli vielä ennen kuin tajuttiin Photo Boothin
tehosteiden hauskuus. Että kelatkaa vaan, millaisia taideteoksia
siitä syntyi.

Oltiin täällä mun luona vähän yli puoleen yöhön ja kivoissa sooseissa pienissä sievissä ja hyvin hilpeinä päätettiin lähteä Ladiin. Ja siellä oli niin hauskaa! Tanssittiin tyttöjen kanssa, join karpalolonkeroa ja näin paljon tuttuja. Kolmen aikaan kävin kysymässä dj-kopista, kuullaanko me vielä Robynia tän illan aikana. Sain vastaukseksi nyökkäyksen, joten odottavana palasin tanssilattialle. Ja kun hetken päästä Hang With Me alkoi soimaan, me riehaannuttiin T:n kanssa ihan täysin ja kreisibailattiin ja hymyiltiin riemuidiootteina ja huutolaulettiin mukana ja loput ihanat ystävät tanssi ympärillä. Silloin mä tunsin itseni niin kokonaisvaltaisen onnelliseksi, että olisin voinut itkeä.

Minä sydän elämä.

Sisko ja sen eräs ihana ystävä tuli mun luo yöksi. Käytiin tietysti ensin syömässä Roballa pizza- ja kebabyömätöt, joita oli ilmeisesti niin paljon, että ne piti raahata mun luo. Aamulla jääkaapista löytynyt perhepizza, josta oli noin 1/5 jäljellä ja vajaa riisikebab naurattivat aika lailla. Olin kuulemma ollut yöllä todella huolissani siitä, säilyykö pizza yön yli jääkaapissa. Menneisyyden Annalle tiedoksi, että säilyyhän se. Yllättäen.

Aamulla herättiin Sofian kanssa erittäin fresheinä ja virkeinä(....). Sofian ystävä jäi autuaasti vielä nukkumaan kun me suunnistettiin Kiilaan perhebrunssille isin, sen avokin ja nuorempien sisarusten kanssa. Perhebrunssin lisäksi se oli tavallaan myös poislähtö-brunssi, koska isi lähtee avokkinsa kanssa huomenna vuodeksi Jenkkeihin. Muut sanoi väliaikaiset ja itkuiset moimoit tänään, mulla ne on edessä huomenna aamulla. Mutta ei siitä sen enempää, nyt keskitytään vielä onnellisiin asioihin.

Saatiin aivan mahtava ikkunanurkassa oleva pöytä, josta oli upeat näkymät Manskulle. Syötiin, istuttiin, juteltiin ja naurettiin monta tuntia. Itse brunssi oli hyvä ja monipuolinen ja jälkkäripöytä suklaaputouksineen saa multa ison kiitoksen! Myös paikalla tarjoiltu kahvi oli superhyvää! Siis aivan mie-let-tö-män makuista. Nam.

Myös ton brunssin aikana mulle tuli sellainen hetki kun mä istuin pöydässä ja katsoin mun seuralaisia kun kaikki nauroivat jollekin vanhalle muistelolle ja vaan mietin, kuinka tajuttoman onnekas mä olen kun mua on siunattu näin upealla ja rakastavalla suurella perheellä. Jotain hyvää karmaa mullekin on kertynyt, kun mulla on ympärilläni niin paljon rakastavia ja välittäviä perheenjäseniä ja ystäviä. Ne on mulle maailman tärkein asia.

Mua vähän jännitti etukäteen toi synttäreiden hostaaminen ja se, miten mun keskenään hyvin erilaiset ystävät saa keskustelua aikaiseksi, mutta ihan turhaan. Juhlat onnistui ihan yli odotusten ja mun ystävillä, joista osa tapasi eilen toisensa ekaa kertaa, riitti juttua yhdessä vaikka mistä. Ja mä olen tosiaan ollut niin valtavan onnellinen, että sydän ihan pakahtuu. Elämä on ihanaa ja maailman parasta parsaa.

Nyt meen nukkumaan ja tiskaan vasta huomenna. Muuta siivoamista juhlien jäljiltä täällä ei oikeastaan oo, koska Sofian ihanaihana ystävä oli ennen lähtöään pedannut pedin, laittanut tiskit tiskialtaaseen ja kerännyt pullot pussiin eli tehnyt pienen yleissiivouksen. Oon niin iloinen, että Sofia tutustutti meidät toisiimme viime kesänä. Myös ylläoleva viesti suklaarasioineen on kyseisen neidin käsialaa.

Sanoinko jo, miten kertakaikkisen upeita tyyppejä mun ympärillä pyörii? Iso sydän.

Kohti unten maita ja sen yli,

Anna