perjantai 4. toukokuuta 2012

Leijonat Leijonat Leijonat!


Heipsansaa!

Mun piti oikeastaan tehdä se Oslo-postaus, mutta jotenkin ei nyt pysty. Mä en pysty keskittymään, oon ihan liian pähkinöinä. Sydän hakkaa ja veri kohisee korvissa asti. Saan jatkuvasti kylmiä väreitä kun edes ajattelen asiaa ja hymyilyttää sillee jännittyneesti.

Tätä on odotettu ja nyt se tänään vihdoinkin alkaa.

Jääkiekon MM-kotikisat.

Leijonille tää on tiukka kevät, se lienee sanomattakin selvää. Kotikisat, joissa puolustettavana sellanen pienenpieni kultanen MM-mitali. Ja se pytty, meidän ikioma Poika.

Mutta kuten viime kevät näytti, kaikki, siis ihan KAIKKI on mahdollista. Viime keväänä edellisestä (ja ainoasta) kultamitalista oli kulunut 16 vuotta. Yleinen olettamus (ainakin mun tuttavapiirissä) oli, että "no ei me taaskaan voiteta". Kaikki tietää mihin viime kevät päättyi.

Samanlainen fiilis mulla on nyt jengin yleisestä asenteesta: "No eihän kukaan ikinä voita kotikisoissa ja vielä kahtena vuonna peräkkäin." Niin kuin mä olen aina sanonut, tolla asenteella ei varmasti voita kukaan yhtään mitään. Ei me lähdetä näihin kisoihin häviämään, me lähdetään muistuttamaan, miksi me voitettiin se kirkkain mitali vuosi sitten. Me lähdetään voittamaan, hitto vie.

Mä en edes muista kuinka monta vuotta mä olen kannustanut Leijonia. Mun isi on aina ollut fanaattinen urheilufani, se seuraa lähes kaikkea mahdollista urheilua ja tietenkin Leijonien pelejä. Sen kanssa mä olen aloittanut oman fanitukseni, se on kertonut mulle pelaajista ja ketjuista ja vastustajista. Mä olen herännyt keskellä yötä katsomaan pelejä isin kanssa kun kisat ovat olleet esimerkiksi Kanadassa. Joka vuosi me ollaan jaksettu uskoa, että kyllä vielä joskus me saadaan se kulta mikä me ansaitaan.

Meillä on hyvä joukkue ja tänä iltana nähdään, miten nää kisat lähtee käyntiin. Mä toivon sydämeni pohjasta, että pojat suhtautuisi tähän "paineeseen" muistaen, että me, yleisö ja suomalainen media, ollaan aina ja ikuisesti niiden puolella. Kunpa ne ottaisi sen sellaisena "vau miten paljon jengiä meillä on tukena" eikä sellasena "apua pakko onnistua". Jos joku peli epäonnistuu, me ei vihata niitä, me surraan niiden kanssa. Ja sit taas pää pystyyn ja uusia haasteita päin. Pojat, teissä on potentiaalia. Te pystytte siihen.

Mullahan siis lukee kalenterissa kaikki Leijonien pelit, etten vaan vahingossakaan missaa yhtäkään.


Latasin phoneen Instagrammin. Ja se oli menoa. Nää tän erilaiset valotusasiat
 on niin hauskoja!



Oon pikkusen pettynyt, kun yksikään asiakas ei tänään töissä maininnut mitään mun sinivalkoisesta asustani. Tai kisoista. Hmph. Duunikavereille sen sijaan hypetin kisojen alkamista koko päivän. Se, miten paljon ne tykkäsi mun hypetyksestä, on sitten asia erikseen.

Mulla oli tänään päällä upouusi, megasöpö pitsihame! Oi että oon niin trendikäs, etenkin kun toi pitsi sattuu olemaan sitä kuuminta hottia just nyt. (Olisin ostanut ton hameen vaikka Vogue sanoisi että ne kuuluu roskikseen. Mut onneksi Vogue on samaa mieltä mun kanssa: pitsi rocks!) Sininen satiinikauluspaita tuomassa sitä sinistä väriä. Ja vähän kontrastia tolle matalle pitsipinnalle.


Tässä tää ois sellanen pelin alkamista odottava kohtalokas nainen.
Jolla on ylikasvanut otsatukka.


Nyt tää valmistautuu Leijonien ekaan peliin, kävin oikein ostamassa jätskiäkin tän kunniaksi!

Summa summarum: ÄÄ ja IIK ja HUI ja OMG ja GO LEIJONAT!

Jännittynein pelikatsomoterveisin,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti