perjantai 3. helmikuuta 2012

i'm so glad it's friday

On todella hämmentävää tajuta kuuntelevansa iltaseitsemältä niitä samoja aurausauton ääniä, joita on tottunut kuuntelemaan aamuseitsemältä. Mutta totta se on. Ilmeisesti tuolla on tullut aika pirusti lunta (aurausauton jäljistä päätellen lähemmäs 20 cm). Mä oon ollut koko duunipäivän ajan onnellisen tietämätön mistään 100 auton ketjukolareista ja muista ikävistä, lumen aiheuttamista jutuista. Sit menin facebookkailemaan puhelimella ja todellisuus kutsui.

Todellisuus nimeltä "jäätävä kylmyys" on myös kutsunut viime päivinä. Päätin, että pärjään vielä tän talven ilman UGGeja (vähän muuten jyrsii kun saa lukea joka paikasta "UGGseista". Ei sinne tule mitään s-kirjainta, opetelkaa kirjottamaan!), mutta ens syksynä ostan ne omat pehmotossut. Niinpä mua onkin nyt alkanut houkuttelemaan joku kiva untsikka. Joutsenellahan on vaikka minkälaisia, mutta se hintaluokka ihan pikkasen itkettää.

Oon tässä tehnyt kovemman luokan ajatustyötä ja todennut, että näillä pakkassäillä valtion pitäis kustantaa kunnon untsikka kaikille kansalaisille. Unohdetaan se Guggenheim, takkeja kansalle! Taidan jättää tästä jonkun adressin eduskuntaan.

Toisaalta itse palelin jo huomattavasti vähemmän kun vaihdoin ohuet nahkahanskat karvavuorellisiin nahkarukkasiin. Jännä juttu.

Paleleminen ei myöskään huvittanut keskiviikko-iltana. Meidän oli tosiaan tarkoitus mennä tyttöjen kanssa DTM:n avajaisiin. Mutta kun puoli yhdeltätoista mentiin sporalla mestan ohi ja jono ulottui pelkästään ulkona Lönnrotinkadun kulmaan asti, päätettiin mennä aloittamaan iltaa erääseen toiseen baariin, Herculekseen. Mä en ollut käynyt siellä ikinä aikaisemmin, mutta päätettiin mennä koska meidän kaverit oli siellä (2,5e häppärilonkerollahan ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa). Loppujen lopuksi oltiinkin sit siellä koko ilta. Jostain kumman syystä ketään ei enää nimittäin huvittanut lähteä ulos pakkaseen, vaikka DTM oliskin meitä kaikkia houkutellut.

Mulla oli kuitenkin tosi kivaa! Tanssittiin ja naurettiin paljon ystävien kanssa. Illan liikkiksin hetki oli, kun ryntäsin kauheeta vauhtia tanssilattialle Robynin alkaessa soimaan ja totesin lattialle päästyäni että ystäviä ei näy missään. Ennen kuin tajuankaan, eräs homopoika tyttöystävänsä kanssa tulee esittäytymään mulle ja alkaa tanssimaan mun kanssa (siis miten liikkistä! ne varmaan luuli että olin yksin). Kohta mut kuitenkin kiskotaan pois heidän luotaan kun mun frendit löysi tiensä mun luo. Hymyilin pahoitellen noille kahdelle ihanalle eikä ne näyttäneet olevan moksiskaan (onneksi, ois ollu kauheeta jos niille olis tullu paha mieli).

About tunti myöhemmin meitä oli enää me tytöt eli minä ja AH (ja AH:n poikkis) tanssimassa. Huomattiin AH:n kanssa, että se suloinen kundi tanssii yksin vähän matkan päässä meistä. Päätettiin oottaa hetki, jos sen kaverit on vaikka tiskillä, mutta kun ketään ei näkynyt, käytiin vinkkaamassa se meidän luo. Ja se tuli tanssimaan meidän kanssa tosi iloisena. Tanssittiin keskenämme pilkkuun asti, jonka jälkeen se halasi mua ja sanoi "kiitos Anna tanssista". Kiitin sitä (ja muistin myös sen nimen!). Olin niin ilonen koko loppuyön, se jäbä oli niin suloinen! Olin (ja oon vähän edelleen) jotenkin tosi liikuttunut siitä.

Kaunis kaunis Espan puisto. 


Ai hitsi, että mä oon poikki (unelmoin jo nukkumaan menemisestä). Pitäis vielä vähän siivoilla koska pikkuisin pikkusiskoni tosiaan saapuu yökyläilemään huomenna.

Väsymyksestä huolimatta jaksoin viimeisillä (tahdon)voiman rippeilläni raahautua sinne kirjastoon töiden jälkeen. Onneksi, koska se meni kuudelta kiinni, vaikka muistelin että se olisi ollut kasiin asti auki.

Voisin koittaa avata ton kirjan, öö, sunnuntaina? Ehkä.

Anyways, nyt meen tiskaamaan.

Ihanaa kun on perjantai.

Tv: Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti